Antto TerrasSuomalais-virolainen kirjailija herkuttelee Suomen ja Viron yhteisillä eväillä.

Narva, rajatapaus

Vanhat ja vekkulit tanskalaiset muistetaan toki usein kaiholla mainita, kun puhutaan Tallinnan perustamisesta. Mutta harvempi tietää, että mainitut vierasrakentajat pystyttivät samoilla lämmöillä Viroon myös Narvan kaupungin. Historia on kohdellut näitä kahta hansakeskusta toki hieman erilaisella hellyydellä, eikä muinoin niin mahtavasta idän helmestä ole jäljellä juuri mitään alkuperäistä.

Silti, vaikka Narva on moneen kertaan tuhottu ja outoonkin muotoon väännetty, se on silti olemassa ja voi tänään paksummin kuin vuosisatoihin. Narva on enemmän kuin kaupunki. Se on ennen kaikkea raja, eikä pelkästään Viron ja Venäjän välillä, vaan myös elämäntapojen, arvojen ja kulttuurien raja.

Suomalainen tutkimusmatkailija ei vieläkään Narvan seutuville juuri eksy. Paikkakuntaa on pyritty jopa välttämään. Muu Viro, idylliset saaret ja merenrantakaupungit ja sekä Latvian rajaseutu otetaan toki ilolla haltuun, mutta itään päin ei tahdo Volvon keula kääntyä edes vahingossa.

Ankea neuvostoaika, joka on Virossa yleisemmin valjastettu tehokkaasti nostalgiakäyttöön ja myynninedistäjäksi, leimaa juuri Narvaa jostakin syystä negatiivisella tavalla. Matkalaista mietityttävät vieläkin alueen 1990-luvun rankat rikostilastot, eikä menohaluja lisää sekään, että paikalliset tiedetään lähes yksinomaan venäjänkielisiksi. Narvan harmaanpuhuva kaupunkikuva tuo mieleen lähinnä Kouvolan, joten ei ole turistia moittiminen, jos viikonlopuksi suunnistetaankin vaikkapa Pärnuun.

Virosta, ja varsinkin Tallinnasta puhuttaessa kuulee usein toteamuksen, että sehän on nähty ja koluttu koko kämppä. Enemmän väärässä ei tietenkään voisi olla, vaikka monet Viron pitäjistä ovatkin matkailijalle varmasti turhankin tutuiksi käyneet. Nyt on siis mitä mainioin hetki pyyhkäistä historian sumut silmistä, ja hölkätä kohti Narvan himmeitä valoja. Kaupunki odottaa löytäjäänsä, eikä avoimin mielin liikekannalla oleva tule varmastikaan pettymään.

Narvassa toki on enemmän koettavaa kuin nähtävää, mutta jos talouspuolesta puhutaan, niin kiukkuisinkin turisti ilahtuu paikkakunnalla taatusti. Siinä missä Viron pääkaupunki on hinnoitellut itsensä liian monilta osin jo utopistiselle tasolle, tarjoaa Narva tuotteet ja palvelut edelleen noin kymmenen vuotta vanhoja tariffeja kunnioittaen.     

Narvan rajakaupunkistatus pitää osaltaan huolen siitä, että sinne on nykyisin todella turvallista matkustaa. Tuskin missään päin Viroa satsataan valvontaan yhtä paljon. Narvan joen idyllisellä rantabulevardilla onkin aivan pakko istahtaa ainakin yhden janojuoman verran. Virran toisella puolella komeileva Venäjä on nimittäin puhutteleva näky. Mahtavan naapurin läsnäolon aistii kaupungissa kaikin tavoin. Narva on sekä slaavilainen, että kansainvälinen. Sen kautta kuljetaan paitsi Venäjälle, myös lukuisiin muihin entisiin neuvostotasavaltoihin, ja sillan yli virtaa Viroon monenlaista eksotiikkaa.

Narvan tontista on taisteltu luultavasti jo ennen kaupungin perustamista. Slaavien imperiumi on aina tahtonut sen itselleen, mutta Viron viskaalit ovat olleet jyrkästi eri mieltä. Lopputuloksena syntyikin eräänlainen laiha kompromissi – kaksoiskaupunki.

Sekä Viron että Venäjän puolella vietetään periaatteessa samaa elämää ja hengitetään yhteistä ilmaa, mutta vartiotorneissa liehuvat erilaiset liput. Kansa ei politiikasta suuremmin piittaa, vaan viran yli köpötellään iloisin mielin, samalla tavalla kuin Viron ja Latvian rajakylissä. Ja jos jostakin syystä oudoksut hapankaalia, niin ei huolta – Narvan kansallisruokana ovat nahkiaiset.

Narva oli neuvostaikaan ja jo ennen sitä mahtava teollisuuskaupunki, ja Kreenholmin jättitehtaan kolossaaliset rakennukset ovat pystyssä edelleen. Jos Tallinnalla on Patarei-vankila, niin Narvassa voit fiilistellä menneitä kohtaloita juuri tehdasmuseon alueella.

Itä-Viro on yleisemminkin paikka, jossa kaikki on isoa, mahtipontista ja ihanasti rempallaan. Narvan lähialueiden merelliset uimarannat taas – etenkin Narva-Jõesuu – ovat tunnettuja. Sieltä löytyvät pitsihuvilat, huippulaadukkaat ja turhan edukkaat kylpylät, sekä tunnelmalliset hiekkarannat.

Narvaan on syytä suunnistaa heti. Kohta se kuitenkin keksitään myös matkatoimistojen taholta, ja silloin oma rauha, edulliset hinnat ja rosoinen romantiikka ovat mennyttä kalua.
 

Antto Terras

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet