Antto TerrasSuomalais-virolainen kirjailija herkuttelee Suomen ja Viron yhteisillä eväillä.

Päiväristeilyohjukset

Tallinnaa on rakennettu yli 800 vuotta. Viron hekumallisessa pääkaupungissa asuu puoli miljoona ihmistä. Nämä massiiviset faktat eivät kuitenkaan lannista uljaita suomalaisia, päiväristeilyjen patriootteja. Kotona sitä saatetaan ehkä toisinaan käydä hitaalla, mutta kaikki muuttuu sillä hetkellä, kun Tallinnaan tahtova astelee lauttaan.

Päiväristeily koostuu tunnetusti kolmesta osasta – menomatkasta, maissa olosta ja paluurupeamasta. Itsenä huijaaminen alkaakin heti Helsingin päässä, vaikka purtilo ei ole päässyt vielä kunnolla edes aluevesiltä. Koko ylimenon kaksituntinen käytetään tulevan maihinnousun sisältöjen suunnitteluun ja tarpeiden kartoittamiseen. Järkevinä ja maltillisina pidetyt härmäläiset menettävät tässä kohden kaiken tolkkunsa. Ajan ja paikan taju katoavat, ja reissulaisten silmistä loistaa päättäväisyys.

Noin viisituntinen Tallinna-aika tulee luonnollisestikin käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Ehtiä pitää ainakin parturiin, kampaajalle, manikyyriin, pedikyyriin, eläintarhaan, tv-torniin, torille, museoon, edullisille ostoksille, optikolle, hammaslääkäriin, syömään ja juomaan, talvipuutarhaan ja ihan vaan vanhaan kaupunkiin rennosti kuleksimaan.

Menohuumassa kaikki tuntuu mahdolliselta.

Tallinnaan saavuttuaan alkaa hirmuinen kilpajuoksu ajan ja kohtalon kanssa. Ensimmäiseksi pitäisi päättää, uskaltaako nousta taksiin, vai olisiko sittenkin järkevämpää kiskoa täyttymystä kaipaavia kärryviritelmiä rohkeasti lihasvoimin. Tosisäästäjät päättävät kävellä. Mereltä käsin postikortinkokoisena näyttäytynyt kaupunki yllättää himoshoppaajan kuitenkin jo satamassa. Joka puolelle on matkaa, eikä varmuuden vuoksi niskaan vedetty toppatakki auta asiaan. Vanhan kaupungin porteille saapuessa on osa jengistä jo poikki ja epätoivossaan. Optimistisimmat eivät sentään vielä luovuta, vaan rojahtavat ensimmäiseen mahdolliseen parturintuoliin ja tiirailevat toisella silmällä Kristiine Keskuksen tarjousesitettä.

Noin puolenpäivän paikkeilla alkaa karu totuus kuitenkin valjeta. Jostakin on luovuttava – kaikkialle ei ennättäisi millään. Raskain sydämin tiputetaan tavoitelistalta ensimmäiseksi kaikki turha, kuten kulttuuri- ja elämyskohteet. Tv-torni on pystyssä luultavasti myös seuraavalla kerralla, ja eläintarhan tiikeri häviää Prismalle kuusi nolla. Taide ja museot ovat päiväristeilijälle yleensäkin pelkkänä riesana - niissä kuluu aikaa ja hermoja. Suomalaiset tietävät olevansa valmiiksi sen verran sivistyneitä, ettei joku kivikautisen voitynnyrin tuijottelu ketään viisaammaksi muuta.

Tukanlaittotalkoiden jälkeen rynnäköidään permanentti törröttäen kohti keskustan kauppoja. Nopeimmat sallivat tässä kohden itselleen pikaisen janojuoman ja pippuripihvin. Herkut vedetään huiviin pöytään istumatta. Ostelun tuoksinassa saattaa joku ehkä havaita, että samat kaupat ja tavarat ovat saatavilla myös Suomessa, eikä hintaeroakaan juuri ole, mutta mokomalle aatokselle ei uhrata aikaa sen enempää. Kyllähän kansainvälisen muotimerkin kiinalaisvalmisteiset farkut ovat Tallinnasta hankittuina paljon enemmän kuin pelkät pöksyt. Niihin liittyy muistoja.

Monen päivämatkalaisen Tallinna-valloitus koostuukin lähinnä sovituskopeissa hikoilusta ja kaikkialta myöhästymisestä. Pusseja ja purnukoita on jokaisella enemmän kuin muinaisilla evakkoon lähtijöillä. Varsinaista kaupunkia ei ehditä hankintakiireiltä edes huomaamaan. Ja kun karavaani pääsee viimeinkin takaisin laivaan, on kaikilla jotenkin tyhjä tunne. Ikään kuin jotakin olisi jäänyt kokematta. Paluumatkalla tiiraillaan loittonevaa Tallinnaa kaihoisin mielin. Kauppakeskuksille uhratut tunnit eivät tuottaneetkaan sitä toivottua täyttymystä.

Iloisena uutisena voin tässä kohden kertoa, että Tallinna on paikallaan vielä huomennakin. Sinne pääsee aina takaisin, ja sopivana annoksena suosittelenkin noin kymmentä käyntikertaa vuodessa. Parhaita reissuja ovat tunnetusti sellaiset, joiden sisältöjä suunnitellaan ennakkoon hyvin vähän, jos ollenkaan. Antaa Tallinnan yllättää. Ikuinen hansakaupunki ansaitsee aikaasi.                     

 

Antto Terras

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet