VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Terhi Pääskylä-Malmström: Virolainen vappu on noitia, opiskelijajuhlia ja parkkisakkoja

Thea Ekholm

Vappu, tuo työväen ja haalarikansan juhlista jaloin, tunnetaan myös Virossa. Siellä sen sisältö eroaa kuitenkin melko lailla suomalaisesta.  

Kun noidat ovat ensin mellastaneet Suomessa läpi pääsiäisen, hyppäävät ne luudilleen ja suhauttavat lahden yli Viroon. Siellä ne elävät Saksan mallin mukaan vapun eli volbripäevan tai kevadpühan perinteissä. Itsekin olen viettänyt virolaista vappua noitapidoissa tukka pystyyn tupeerattuna. Noitien lisäksi kaduilla saattaa nähdä liikkumassa myös muita fantasiamaailman olentoja.

Kuriositeettina mainittakoon, että suomalaisesta pääsiäisestä tuttu virpomisperinne sijoittuu Virossa marraskuun martin- ja katrinpäiviin, jolloin ovelle saattaa kolkuttaa naamioituneita mardi- ja kadrisanteja. Ennen vanhaan heillä oli tapana toivotella vitsojensa kera peräti ”tooreks terveks”.

Vappuun liitetyt tavat ovat muuttuneet Virossa lähivuosikymmenten saatossa hyvinkin paljon, ja noitaperinteen kerrotaan juurtuneen nykyiseen vapunviettoon vasta uudelleenitsenäistymisen jälkeen. Neuvostovuosina vappu oli ennen kaikkea töörahvapüha, johon kuuluivat erottamattomana osana punalippujen värittämät työväen paraatit.

Neuvostopropaganda markkinoi toukokuun ensimmäistä yhtenä vuoden tärkeimmistä pyhistä.

Toisaalta huhti-toukokuun vaihde on aina ollut myös talven jälkien siivoamisen ja pihatöiden kulta-aikaa, minkä vuoksi pihoilla ja puutarhoissa ovat roihunneet kokot. Ne kuuluvat virolaiseen vapunviettoon edelleen.  

Oma lukunsa ovat yliopistokaupunki Tarton satavuotiset ylioppilasperinteet. Tartossa vapunviettoon kuuluvat muun muassa ylioppilasjärjestöjen komea kulkue sekä Mantan lakitusta vastaava, munasolun ”keksijäksikin” tituleeratun biologi Karl Ernst von Baerin patsaan pesu kuohujuomalla.

Ylioppilailla on päässään suomalaista ylioppilaslakkia muistuttavat, oppilaitosten ja tiedekuntien omin värein koristellut päähineet. Haalareiden sijaan pukeudutaan kuitenkin pukuihin, kravatteihin ja juhlamekkoihin – ollaanhan sentään Tartossa, virolaisen sivistyksen kehdossa.  

Kevään tulo pitkän ja kylmän talven jälkeen on antanut meidän leveysasteillamme aina aihetta juhlaan.  Keskiaikaisessa Tallinnassa – ja itse asiassa monissa muissakin eurooppalaisissa kaupungeissa – oli tapana valita helluntain tienoilla maikrahv eli toukokreivi.

Arvostetun edustustehtävän sai vuoden mittaiseksi valtakaudeksi ratsastus- ja ammuntakilpailuissa parhaimmin menestynyt osallistuja, joka valitsi rinnalleen myös toukokreivittären. Toukokreivin valinnan ympärille kiertyi koko joukko syöminkejä, juominkeja ja juhlintaa.   

Vaikka keskiaikaisista juhlista liikkuu jos jonkinmoista legendaa, on ainakin nykymuotoinen vapunvietto Virossa huomattavasti suomalaista rauhallisempaa. Juhlapäivästä tietämätön ei sitä katukuvassa välttämättä edes huomaa.
Vappupäivä on Virossakin virallinen pyhäpäivä, mutta asialla ei ole suurta merkitystä esimerkiksi kauppojen ja ravintoloiden aukioloaikoihin. Museovierailulle halajavan kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi tarkistaa aukioloajat etukäteen netistä – mutta niinhän kunnon turisti tekee joka tapauksessa.

Omista virolaisista vappukokemuksistani legendaarisin lienee lähes vuosikymmenen takaa. Pukeuduin ylioppilaslakkiini, lauloin paikallisen poliisikuoron riveissä mustamäkeläisen puiston perhetapahtumassa ja parkkeerasin autoni sen jälkeen huolettomasti kadunvarteen – olihan pysäköinti kansallisena juhlapäivänä ilmaista, kuten olin tunnollisen maahanmuuttajan tavoin viranomaisilta etukäteen varmistanut.  

Istuessani ravintolapöydässä autoni alkoi liikkua itsestään. Kyseessä eivät kuitenkaan olleet pahankuriset vappunoidat, vaan työväen pyhänäkin työhönsä intohimoisesti suhtautuvat hinausauton kuljettajat. Juostuani heidät kiinni he avuliaasti viittoillen selvensivät, mihin olisin saanut pysäköidä. Nyt olin pysäköinyt siitä parin metrin päähän ilman kyseisen parkkiruudun käyttöön oikeuttavaa lupalappua.

Sain autoni takaisin pikavoitolla ryyditettynä ja vilkutin sedille hyvästiksi. Vappu, tuo elämäni ensimmäisten parkkisakkojen pyhä päivä.  

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet