VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Terhi Pääskylä-Malmström: Keskieurooppalainen joulutunnelma on vain lyhyen laivamatkan päässä

Thea Ekholm

Palasin toissa yönä Dublinista. Siellä oli halloween, mutta siellä oli myös joulu. Brown Thomasin eli paikallisen Kaubamajan jouluikkunat olivat kuin yltäkylläisiä taideteoksia, joka puolella oli myynnissä joululahjoja, -kortteja ja -koristeita ja joissakin liikkeissä soivat täyttä häkää jo joululaulutkin.

Kun kävelin yöllä kohti Liffeyjoen varrella sijaitsevaa majapaikkaani, oli ostoskatu Henry Streetillä tilanne päällä. Työmiehet keikkuivat tikkailla ja nostureiden koreissa ripustamassa lisää kuusenoksia ja valoketjuja liikkeiden julkisivuihin.

Helsingissä bongasin ensimmäiset glögit ja joulukortit S-marketin hyllyistä jo muutama viikko sitten. Tallinnassa ei joulua ainakaan minun kulkureiteilläni vielä viime viikolla näkynyt, mutta kauaa ei Virossakaan tarvitse enää odottaa.

Huomenna aion kirjoittaa tallinnalaiselle ravintola-asiakkaalleni pikkujouluaiheisen blogipostauksen, eikä Tallinnan joulutorin avautumiseenkaan ole enää kuin vajaat pari viikkoa – vanhankaupungin tunnelmallinen joulumaa avataan yleisölle taas perjantaina 17. marraskuuta.

Ensimmäiset tiedot Raatihuoneentorin joulujuhlallisuuksista ovat peräisin vuodelta 1441, jolloin mustapäiden veljeskunnan jäsenet pystyttivät torille koko Euroopan ensimmäisen kaupunkijoulukuusen. Sen ympärillä juhlittiin – mutta myös ryypättiin ja rällättiin, minkä jälkeen koko kuusi tuikattiin tuleen.

Nykyään kuusta kohdellaan arvokkaammin ja juhlintakin on huomattavasti hienostuneempaa. Kuusen valinta, saapuminen, pystytys ja kynttilöiden sytytys ovat isoja uutisia, joista kerrotaan seikkaperäisesti illan pääuutislähetyksiä myöten.

Keskieurooppalaista joulutunnelmaa huokuvan torin myyntikojut ovat oikea paikka hankkia pientä kivaa pukinkonttiin.
Lavalla on iltaisin ja viikonloppuisin joulun odotukseen sopivaa kulttuuriohjelmaa, ja myös hehkuviini maistuu joulutorilla kuusen katveessa nautittuna paremmalta kuin missään muualla.

Itse suosin kauniita kynttilöitä sekä syötäviä ja juotavia lahjoja


Joulutorin ympäristössä suomalainen voi myös sivistyneesti kapinoida oman maansa holhoavaa alkoholipolitiikkaa vastaan: kukaan ei paheksu, jos hehkuviiniään lapastensa välissä jäähdyttelevän torivieraan askeleet harhautuvat myös naapurikaduille.

Joulutorista on tullut vuosien saatossa olennainen osa omaa joulunviettoani, ja tiedän, että minulla on Suomessa ja Virossa paljon kohtalotovereita. Muutama vuosi sitten en sattunut Tallinnaan kertaakaan marraskuun puolivälin ja loppiaisen välisenä aikana, mikä on ihme, jota hämmästelen vieläkin. Sinä vuonna minulle ei tullut joulua.

Kävin kyllä katsomassa Helsingin joulutoriyritelmiä, mutta jostakin syystä ne eivät sytyttäneet. Toisaalta en tiedä, tuleeko asiasta olla yleisellä tasolla kovinkaan pahoillaan – onhan Tallinna vain lyhyen laivamatkan päässä.

Tallinna on mieluinen kohde myös budjetistaan tarkalle joulutontulle. Vaikka hinnat ovat Virossa eittämättä nousseet, saa etelässä samalla rahalla edelleen enemmän. Esimerkiksi Tallinnaan viedyt firman pikkujoulut kustantavat todennäköisesti saman verran kuin kotipaikkakunnalla – mutta mukana on myös laivamatka, yöpyminen ja pimeään vuodenaikaan taatusti kaivattu irtiotto arjen rutiineista.

Ehkäpä myös astetta paremmat ruoat, lasilliset laatusamppanjaa tai esimerkiksi joulukonsertin muodossa tarjoiltu upea oheisohjelma.
Jouluun Tallinnassa tuntuukin pätevän vanha totuus merta edemmäs kalaan menemisestä, mutta käänteisesti. Miksei mennä siis tänäkin vuonna?

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet