VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Terhi Pääskylä-Malmström: Surkea sää – vai sittenkin matkailuvaltti?

Thea Ekholm

Influenssa-aalto iskee Viroon aikaisintaan lokakuun lopussa, kerrottiin ETV:n pääuutislähetyksessä aikaisemmin tällä viikolla.
Lapsuudessani maailman trendit saavuttivat Suomen aina jälkijunassa, mutta ajat ovat muuttuneet. Kului vain vuorokausi ja aalto huuhtoi Helsingin-kotini kynnystä. Viime päivät olemme niistäneet mieheni kanssa kilpaa.  

Pakollinen pysähtyminen rään ja kuumeen ääreen on sulkenut minut tarkastelemaan syksyn ihmeitä ikkunan taakse. Sademääriä havainnoidessani se ei ole oikeastaan edes harmittanut.

Me suomalaiset – aivan kuin virolaisetkin – etsimme hanakasti vikoja meitä ympäröivistä sääolosuhteista. Syksyn saapuessa valitamme märästä ja pimeästä, talven tullen kiroamme kylmyyttä ja keväällä odotamme malttamattomasti kesää, joka todennäköisesti taas kerran osoittautuu liian lyhyeksi ja koleaksi. Koskaan ei ole hyvin.

Maailmalta kuuluu kuitenkin kummia. Suomen matkailuvaltteja tutkittaessa juuri sää on osoittautunut yhdeksi niistä. Yhtäläisyysmerkki on helposti vedettävissä myös lahden taakse Viroon.

Kiinalaisturistien määrä on kovassa nousussa. Heitä matkustaa maailmalla vuosittain 135 miljoonaa, heidän merkittävin matkakohteensa on Eurooppa ja trendi näkyy selvästi myös Suomen ja Viron matkailutilastoissa.
Meidän säämme tarjoaa aasialaisille jotakin sellaista, mitä heillä itsellään ei ole. Meille ilman raikkaus ja viileys ovat itsestään selvyyksiä – ja usein myös ärsytyksen kohteita – heille ei.

Lumi ja pakkanen ovat kaukaa tulleille silkkaa eksotiikkaa, samoin ruskan värit.


Siinä eivät sateet ja tuulet paljoa painaneet, kun intialainen tuttavani ihaili Facebook-postauksessaan pohjoisen syksyn kauneutta. Sama tuttava ei ollut keväällä moksiskaan, kun Kroatiaan sattuessamme lämpöä oli vain nipin napin 15 astetta. Oli kuulemma ihanan virkistävää. Reissussa olleet suomalaiset olivat odottaneet hellettä, mutta totesivat pahimman pettymyksen laannuttua, että aina tämä sentään kotimaan loskan voittaa.

Kuitenkin Sveitsin Alpeilla nollakeli sai aasialaiset huokailemaan ihastuksesta. Siellä säätila oli tuotteistettu viimeisen päälle: oli vuorenseinämään porattua kurkistusaukkoa jäätikölle, jääluola jossa sai liukastella ja kun taivaalta tippui räntää, seistiin sateessa räpsimässä selfieitä.

Kirjoitin muutama vuosi sitten Extreme Eesti -matkaoppaan. Kuvia kirjaan kootessani tajusin, kuinka matkaoppaat yleensä esittelevät kohteensa vain ihanteellisissa sääolosuhteissa. Minä puolestani seisoin objektiivi ojossa Kullin kylän raitilla, kun kuralätäköiden täplittämä soratie peittyi läpimärkiin jalkarätteihin. Rakvereen satuin lumimyrskyssä. Kesän tullen tajusin olevani matkalla Paldiskin edustalla sijaitseville Pakrin saarille vuosisadan vesisateessa ilman saappaita.

Kun kirja oli valmis, kirjoitin sen johdantoon seuraavat sanat: ”Tänään, huomenna, ensi viikolla, kuukauden päästä. Aina on oikea hetki mennä Viroon. Pimeys, loska ja taivaasta vihmova vesi eivät meidän leveysasteillamme ole syitä jäädä kotiin – muuten saat nuokkua siellä valtaosan vuodesta.”

Ymmärrän toki, että kaunis kesäpäivä tai vastasatanut lumi näyttävät houkuttelevammilta kuin se, mitä todistat ikkunastasi juuri nyt ja valtaosan seuraavasta puolesta vuodesta. Mutta vaikka sain Kullista karhean kurkun ja tennarini kokivat Pakrin saarilla mutakuoleman, teki juuri sää kokemuksista vieläkin mieleenpainuvampia.

Ajatellaan positiivisesti: tähän aikaan vuodesta on mahdotonta polttaa itseään auringossa, ja koska olemme suomalaisia, tiedämme miten lokakuussa pitää pukeutua. Mennään siis ylös, ulos ja satamaan, ja nautitaan Tallinnasta, vaikkeivät kelit perinteisen ajattelutapamme mukaan varsinaisesti suosikaan.

Yllättävä vesisade tai vilunväristys saattaa sitä paitsi viedä paikkoihin, joihin et muuten olisi ehkä koskaan päätynyt. Itse olen tällaisissa tilanteissa havainnut, että virolainen taide on hienoa ja että lämmittävä hehkuviini maistuu Tallinnassa paljon paremmalta kuin Helsingissä.

Ja jos ja kun se flunssa iskee ja sotkee matkasuunnitelmat, ollaan iloisia matkavakuutuksen olemassaolosta. Minä nimittäin pari päivää sitten opin, että se korvaa kyllä.   

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet