VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Ville Hytönen: Toisen kuplan pelko

Thea Ekholm

Kaverini J katselee kotitaloaan Pelgulinnassa. Se on paketissa, kuten viime vuosina on ollut niin moni muukin talo Pohjois-Tallinnan piirissä. J on silmin nähden tyytyväinen.

Ränsistymään jätettyjä Stalinin aikana rakennettuja uusklassistisia rakennuksia pintaremontoidaan, porttikäytäviä kunnostetaan ja asuntoja laitetaan. Sitsin, Pelgulinnan, Pelgurannan ja Kalamajan kaupunginosat siistiytyvät huimaa vauhtia. Jopa rappiollisen leiman saanut Kopli tulee uudistumaan radikaalisti vuoden parin sisällä. Paljassaareenkin puuhataan ravintolakeskusta.

Koko Pohjois-Tallinna elää renessanssiaan. Taloehostusten lisäksi uusia liikkeitä, liikekeskuksia ja vapaa-ajan viettotapoja syntyy jatkuvasti lisää. Kaupunginosajohtaja Raimond Kaljulaid paistattelee viikoittain lehtien palstoilla avaamassa, milloin mitäkin urheilukeskusta, raitiovaunuyhteyttä tai kauppahallia.

J:n talon remontointisuunnitelma on nerokas aloite kehittäjäyhtiöltä. Yhtiö remontoi talon läpikotaisin, mutta saa rahan sijasta vastineeksi talon tyhjän ullakon. Sinne mahtuu nelisen asuntoa, jotka yhtiö voi myydä sopivalla summalla eteenpäin.

Kerrankin oikea win-win -tilanne. Vaan onko sittenkään? Viron asuntokauppa on hidastunut viimeisen vuoden aikana, vaikka rakennus- ja remontointibuumi jatkuu.

Kehittäjäyhtiöt pitävät velkatiliään tapissa. Aina kun uusi talo valmistuu, he myyvät talosta muutaman asunnon nopeasti alihintaan, jotta talolle voidaan noteerata jonkinlainen reaaliarvo. Ja sitten sitä vastaan saa taas lisää lainaa.

Erityisesti Pohjois-Tallinnaan keskittyvä rakentaminen ja remontointi alkavat vaikuttaa hieman kuplalta. Rahaa löytyy uudistuksiin niin kauan kuin luottoa löytyy.

Jos korot nousevat, rakentaminen tyrehtyy.

Sama tilanne on nimittäin nähty aiemminkin. Vuonna 2007 Tallinnan asuntomarkkinat olivat kuumentuneet siihen pisteeseen, että romahdus söi jopa 30 prosenttia asuntojen hinnoista.

Eniten kärsivät kaupungin laitapelloille rakennetut uudet asuinalueet, joille ei ole tähänkään päivään mennessä kasvanut uutta kiinnostusta. 2000-luvun alun nopeasti kasvaneet vauraat asuinalueet, kuten Kakumäe tai Pirita ovat jo jonkinlaisessa hintakriisissä.

Asuntomyyjien häikäilemättömyyden kohteena olivat nuoret ensiasunnon ostajat, joille tarjottiin kovimman buumin aikana niin autoetuja, kodinhoitajia kuin matkojakin. Kun ostajia ei vain riittänyt, alkoi asuntomyynti-ilmoitusten yhteydessä näkyä projekteja, keskeneräisiä rakennuskohteita.

Ja nyt niitä näkyy jälleen. Kun kymmenen vuotta sitten buumin ja kuplan puhkeamisen aikana rakennusfirmat saattoivat olla muutaman baarimikon ja taksikuskin yhteisyrityksiä, nyt kehittäjäyhtiöillä on enemmän voimaa takanaan.

Silti rahoitus saattaa olla täysin velkarahaa ja siksi riskit ovat suuret.
Mutta ainakin vielä Pohjois-Tallinna kasvaa ja vaurastuu. Ja löytää jo ison osan turismistakin.

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet