VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Wilma Schlizewski: Ökyilyä ja arkipäivän rasismia Tallinnassa

Albert Truväärt

Kun pitää olla hienoa, niin sitten pitää. Mutta eihän se riitä, että itse tietää pankkitilinsä saldon, pitää hankkia sellaisia autoja, asuntoja ja vaatteita, että hintatietoiset ymmärtävät kyseessä olevan ökyrikkaan henkilön.

Meidän parkkihallissa äijällä on omituinen anussuppoa muistuttava urheiluauto. Kerran hän jäi seisomaan autonsa viereen, kun parkkeerasin omaan ruutuuni, katsoakseen kuka on potentiaali hänen autonsa kolhija. Ja suomalainen vielä. Pimeässä hallissa munamieheksi ristimäni keikari ei saa tarvitsemaansa huomiota, en levittele hänen eteensä palmunlehtiä, vaikka hän lipuukin käsitehdyissä kengissään kellariin kertyvien vesilätäköiden yli. Nykyään hän parkkeeraa vinottain kolmelle ruudulle, joista yksi on minun. Universumi rankaisi miestä ja katkaisi siitä osasta hallia sähköt.

Nyt munamies kopeloi pimeässä suppoaan.

Kuvittelin, että eestiläisten inho ja rasismi kohdistuvat lähinnä suomalaisiin ja venäläisiin. Mutta kävipä erikoinen tilanne. Olen ollut vuosia kuukausiasiakkaana eräällä keskustan kuntosalilla. Niin myös pakettiauton kokoinen, venäläistaustainen mies. Hän oli innostunut joogasta ja hengitysharjoitteista, niinpä kohteliaan, kansainvälisen salietiketin mukaisesti hän jakoi niksejään minulle.

Huomattavan leveä takapuolinen emäntämallinen salin oma personal trainer ilmoitti, että meidän molempien salikortit on sitten siitä hetkestä taputeltu. Ällistyneenä kysyin, mistä on kysymys. Muut kuiskivat varovasti: sali on ukrainalaisessa omistuksessa ja minua neuvonut äijä on venäläistaustainen. Ei ole soveliasta, että salilla neuvotaan tai pyydetään apua varmistamiseen. Parempi vaan, kun ei puhu mitään, niin ukrainalainen naisvapaapainija-vartija kireissä harjoitusalushousuissaan ei suutu...

Okei eipä siis tarvitse ensisijaisesti repiä lakanoita banderollien pohjaksi miesten ja naisten välisen palkkatasa-arvo mielenosoitukseen.

Miksi suomalaiset eivät enemmän äännehdi avoimen rasistisesta ja epätasa-arvoisesta kohtelusta? Ai niin, Viru-kadun baarissa sellaiset asiat eivät kosketa ja kohteena ovat suomalaiset naiset. Kun kuulut laivalautta klubiin, eestinkielisissä tarjouksissa on toinen hinta kuin suomenkielisissä. Kannattaa siis kuulua täkäläiseen kantakorttijärjestelmään.

Puhdasmielisin ja sinisilmäisin suomalaisyrittäjä oppii muutamassa vuodessa tämän maan tuulimyllystrategian: kaikki minulle heti. Asiakasvirrassa kuvitellaan suomalaisten olevan jotakin maatalousnäyttelyn harmaata sikamassaa, jolle kaadetaan kaljaa kurkkuun, ihan sama mitä rasvaruokaa ja hapantunutta viiniä tarjoillaan, ei ne jätä tippiä. No ei niin, ei varmasti.

On monia syitä asua, viettää vapaa aikaa ja yrittää Virossa. Kahisevat, pekat ja porot ovat juurtuneet keskiluokkaisen eestiläisen alitajuntaan. Eurooppalainen, kansainvälinen yrityskulttuuri ja kanssakäyminen siintää vielä ohuena viiruna horisontissa.

Tämän kaiken kestää, jos on elänyt 1980- ja 1990-luvut Suomessa. Ökyautot, asuntotuotannon ylikuumeneminen, löyhä lainananto, kotitalouksien ylivelkaantuminen. Vain olkatoppaukset puuttuvat ja Duran Duran -kampaus.

Vanha kansa sanoo, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet