VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Ville Hytönen: Mikki Hiiri ja muita Haapsalun patsaita

Albert Truuväärt

Kuuntelen teekupin ääressä amerikkalaisten turistien puhetta Haapsalun rantabulevardin legendaarisessa Haapsalu kuursaalissa, aivan merenrantaan vuonna 1898 rakennetun konserttitalon ja ravintolan terassilla. Haapsalun kuursaal on Viron neljästä suuresta kuursaalista ainoa, joka on säilynyt täysin alkuperäisessä muodossaan ja virolaiset kunnioittavat sen olemassaoloa perinteisellä hiljaisella tavallaan. Amerikkalaisilta sen sijaan ei ääntä puutu ja he kuvaavat estottomasti kännyköillään myös naapuripöytien annoksia.

Turistit aikovat tilata tällä kertaa jotain muuta kuin hampurilaisia, täällä kun ollaan. Heitä kiinnostaa millainen kala kuha on, saako sen kanssa pekonia ja entäpä lapset sitten. Lapset kertovat nähneensä Mikki Hiiren läheisessä Afrikka-rannan leikkipuistossa, mitä vanhemmat eivät usko.

Miten Mikki Hiiri nyt sopisi tällaiseen eurooppalaiseen tunnelmaan?

Haapsalun Afrikka-ranta ja sen läpäisevä rantabulevardi ovat joka tapauksessa hämmentävä paluu 1900-luvun alun kosmopoliittisen kylpyläkaupungin tunnelmaan.
Huvijahtisatamalta rannan leikkipuistoon jatkuva kävelykatu on kauneudessaan poikkeuksellinen, eikä vähiten kuvanveistäjä Roman Haavamäen takia. Hänen niin perinteiset muotokuvapatsaansa, miniobeliskinsa, pylväänsä ja aurinkokellonsa sekä modernimmat eläin- ja jopa esipoptaiteensa hämmästyttävät rantabulevardilla.

Ranta rajoittuu vanhan kaupungin puutaloihin, joista viimeisiä kunnostetaan kovaa vauhtia. Viereiselle Rüütli-kadulle ja siitä eteenpäin Raatihuoneentorille nousee kivettyjä kävelykatuja, joiden portteja koristavat Haavamäen veistämät koristeelliset pylväät.

Länsivirolaiset parit istuvat kuherrellen rantapenkeillä, lapset juoksevat pitkin promenadia ja ulkomaalaiset ihmettelevät rannan kauneutta ja Haavamäen erikoisempaa tuotantoa. Meren rantaveteen on veistetty jäälautalla seilaava jääkarhu, joka katselee kaihoisasti rantaa kohden. Afrikka-rannan puolelta löytyy myös puusta veistetty krokotiili, joka lienee alkuperäinen Haavamäen teos, toisin kuin sodan aikana tuhoutunut jääkarhu, jonka replikaversio on aseteltu alkuperäisen paikalle.

Amerikkalaiset ihastelevat puista kuursaalia ja ihmettelevät, miten puu kestää materiaalina merenrannan tyrskyissä yli sata vuotta. He rukoilevat käsi kädessä ruokarukouksensa ja ovat tyytyväisiä saadessaan pekonia kalan kanssa. Ketsuppia tosin tarvitaan.  

En malta olla huomauttamatta heille, että lasten näkemä Mikki Hiiri on täysin todellinen näky. Se on nimittäin Roman Haavamäen hämmentävän aikaisin, vuonna 1932, muotoilema patsas Afrikka-rannan leikkipuistossa. Tosin kommunistit ehtivät tuhota alkuperäisen, joten tilalla on lähivuosina rakennettu replika.

Alkuperäinen Mikki Hiiri -patsas on siitä erikoinen, että Walt Disney esitteli kyseisen kaikkien tunteman piirroshahmon vain neljä vuotta aiemmin.
“Minähän sanoin!” melskaa perheen tyttö äidilleen. “Mikki Hiiri voi olla Haapsalussakin!”

Yritän vielä kertoa perheelle Roman Haavamäen muista töistä, mutta he ovat syötyään kiinnostuneita vain vanhasta Mikki Hiirestä ja jatkavat matkaansa leikkipuistoon.

Terassin virolaisiakin vähän hymyilyttää, kun jään kädet levälläni puolustelemaan virolaista kuvanveistotaidetta.

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet