VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Wilma Schlizewski: Yhtä en vaihda - mielipidettä

Tallinna24

Romukauppaa ja kesäterassia pyörittäessä törmään, jos jonkinlaisiin asenteisiin ja lukkiutuneisiin mielipiteisiin. Kamalaa kun hiustenleikkaus maksaa yli 5 euroa, hirveän kallista, kun talvimanttelista saa pulittaa 50 euroa.
Eesti on Tallinna ja Tallinna on vanhakaupunki.

Romukauppojen ja kirppiksien metsästäjät eivät voi tulla ovestani sisälle, koska eivät halua tatuointeja, terassilla ei voi nauttia virvokkeita, koska F-hooneelle ei mahduttu ja koko vanhan kaupungin muurin pohjoisosa on perseestä. Uusi tori on kamala, kyllä olisi pitänyt säilyttää vanha, homeinen ja kylmä ryssäntori.

Silti, homeopaattisen hieno murros on jo aistittavissa, uusi sukupolvi suomalaisia on asettumassa asumaan Viroon. Yllättäen heillä ei olekaan hakua päällä, verovelkoja niskassa, puliveivaribisneksiä mielessä ja alkoholiongelmaa.
Nyt on eestiläisten vuoro kuoria mielipiteistään se, etteivät kaikki suomalaiset olekaan ilman paitaa, maha pönöllään kuseskelevia viinarallituristeja.

Täällä asuvana törmää joka päivä valkoiseen, rakenteelliseen rasismiin. Itse olen ratkaissut sen niin, että alistun. Vaihtoehtona on, että jään ilman tuotetta tai palvelua. Yritän omalla esimerkilläni murtaa ennakkoluuloja, mutta se on kivinen ja pitkä tie.
Taloyhtiömme venäläinen talkkari puhui minulle eilen ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Pidin sitä erävoittona.

Jos on suomalainen hitaasti syttyvää sorttia, niin on eestiläinen vielä arempi.

Kaksi ikäistäni tätiä tuli liikkeeseeni ja heti ovelta jo alkoi puhe: ”Emme halua tatuointeja, emme ota niitä. Täällä kaupassa ei ole mitään tällaiselle isoäidille”.
Ehdotin HelloKittyjä tai Spinnereitä kotiin viemisiksi, mutta eivät sellaiset sovi mummoihmisille. Niin mikä ei sopinut? Siinä meitä oli kolme suomalaista mummoa. Oikeasti rouvat sanoivat minulle, sinun ulkonäkösi ja elämäntyylisi ei sovi arvomaailmaamme.

Ihmiset kaipaavat Mustamäentoria ja sanovat samalla, ettei sieltä voinut mitään ostaa, kun olivat kaikki kiskureita ja huijareita...no ansaintalogiikalla ei kai sellainen liiketoiminta menesty jota tullaan vain katsomaan performanssina, mutta raha ei vaihdu.

En oikein osaa paikallistaa, missä vaiheessa elämää, rivien välissä, meihin iskostuvat ne asenteet ja mielipiteet, joita kannamme tiukasti päässämme koko loppu elämämme. Ja milloin, logiikkaamme tulee sellainen este, joka ei anna mahdollisuutta elää, kokea ja muuttaa mielipidettä.

Kuinka moni meistä tunteekaan ihmistyypin, joka lomakohteessa kertoilee muista lomakohteista, eikä edes huomaa missä nyt on.

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet