VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Ville Hytönen: ”Sähköstä ja kuumapäisestä naftamoottorista”

Albert Truuväärt

“Juna, juna!” huutaa kaksivuotias poikani ja läimii vanhaa valurautaista laitetta. Se ei kuitenkaan ole juna, vaan Aegnan saaren linnoituksessa 1900-luvun alussa toiminut kuumapäänaftamoottori “Russ”.

Kuumapää-alkuliite tulee siitä, että moottorin käynnistämiseksi pitää kuumentaa ensin sylinterin päätä noin kaksi tuntia, kunnes se hehkui kirsikanpunaisena. Sen jälkeen tuo alle 50-hevosvoimainen omituinen laite saatiin käyntiin.

Olemme Energia Avastuskeskusen eli Energian oivalliskeskuksen pysyvässä näyttelyssä, mutta talossa on paljon muutakin kuin vanhoja moottoreita. Sähköä esitellään erinäisin tavoin, ei tosin kovinkaan selkeästi. Vastaan tulee erilaisia esineitä, generaattoreita ja lennättimiä ilman minkäänlaista järjestystä.

Väliin mahtuu Viron kansallisbaletin esiintymisasuja, muinaisia soittimia ja dinosaurus-aihetta. Energia otetaan haltuun kauniisti sanoen kokonaisvaltaisesti ja vähän sekavasti.

Se muistuttaa muutoinkin Viron suhtautumisesta sähköön.

Harva tietää, että Virolla on maailman edistyksellisin sähköautojen latauspalveluverkko. Mistään pisteestä Virossa ei ole yli 50 kilometriä seuraavalle sähköä myyvälle asemalle. Sähköautoja ei kuitenkaan näy missään, vaikka vuoteen 2012 saakka valtio tuki sähköautojen ostamista noin puolella hinnasta.

Hollannissa ja Norjassa on kummassakin yli 100 000 sähköautoa, Suomessa alle 1 000 ja Virossa suurin piirtein yhtä paljon. Eli uskomattoman vähän verrattuna 167:n latauspisteen verkostoon.

Virolainen ELMO-sähköautovuokraamo tarjoaa kyllä sähköautoja naurettavan edulliseen hintaan. Ensimmäisen tunnin ajelu hienolla Mitsubishi i-Mievillä maksaa kolme euroa. Vuorokausihinta on maksimissaan 30 euroa. Ajelusähkö kuuluu hintaan.

Virossa sähkö on ollut kallista jo vuosia. Tai no, Euroopan mittasuhteissa keskiluokkaa, mutta sähköhalpaan Suomeen verrattuna tyyristä.

Sähkölämmityksiä ei juuri asunnoissa näy. Johdinautojakin riisutaan ja muutetaan kaasubusseiksi. Toisaalta ristipainetta on toiseen suuntaan, kun Viro leipoo itsestään maailman johtavaa IT-kulttuuria. Oman kotitaloni pihaporttikin avataan kännykällä.

Lisäksi muutama vuosi sitten ilmestyivät “porkkanat”, sveitsiläisen Stadlerin oranssit FLIRT-sähköjunat, joilla korvattiin kömpelöitä neuvostoaikaisia dieselvetureita ja niiden vetämiä kuluneita vaunuja. Porkkanat ovat sympaattisia, miellyttäviä ja nopeita, eikä maansisäisiä junamatkoja enää muulla tavalla voikaan matkustaa.

Sähköstä onkin tullut omituinen poukkoileva aihe politiikkaan. Kymmenen vuotta sitten puhuttiin virolaisesta ydinvoimalasta, nyt suunnitellaan kotitalouksien omatuotantoa aurinkopaneelien avulla. Tällä hetkellä Viro ostaa merkittävissä määrin sähköä Suomen kautta.

“Tässä on Pixii-generaattori”, esittelen pojalleni 1800-luvun elektromagneettista minivoimalaa. Hän ei ole vielä siinä iässä, että häntä kiinnostaisi, miten sähkö syntyy.

Sen sijaan valurautainen hirviö, kuumapäänaftamoottori “Rus” on paljon jännittävämpi. Vironsuomalaisten sukupolvien raja piirretään tähän kohtaan. Isä pitää enemmän sähköstä, mutta tähyääkö nuorempi polvi takaisin maaöljyn hallitsemiin vuosiin?

Tuskinpa. Kehitys kulkee eteenpäin, vaikkakin poukkoillen.
 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet