VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Ville Hytönen: ”Pidetään silmät auki”

Albert Truuväärt

“Lasten silmät sidotaan ja heitä kehotetaan rukoilemaan Jumalalta karamellejä. Side otetaan sitten silmiltä, mutta karamellejä ei tule. Uudelleen sidotaan side silmille ja kehotetaan rukoilemaan karamelleja kaikkivaltiaalta isältä Stalinilta. Kun side sitten irrotetaan, on jokaisen lapsen edessä karamelli.”

Näin kuvaili neuvostoliittolaista lastentarhaa huhtikuussa 1941 Ruotsissa julkaistu suomalaisen salanimen Nauticuksen Baltian maiden miehitystä koskeva teos “Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta”.
Nauticus, oikeammin Valtion tiedotuskeskuksessa työskennellyt Mika Waltari, paljasti suomalaisille Neuvostoliiton järkyttävän offensiivin Baltiassa. Kun neuvostolehdistön mainostamat vaalit järjestettiin, suomalaisilla vakoilijoilla oli varsin hyvin tiedossa, ettei niissä ollut kyse kansan tahdosta.

Andrei Ždanov lähetettiin Stalinin käskystä alistamaan Viro nyrkkinsä alle ja vähitellen näin tapahtuikin. Järjestettiin näytevaalit, valittiin väliaikaisia hallituksia, kunnes lopulta Stalinille uskolliset kommunistit saavuttivat kaiken mahdollisen vallan maassa. Sananvapaus kuoli, taide politisoitiin ja väestönsiirrot ja poliittiset pidätykset alkoivat.

Kun “Totuutta Virosta, Latviasta ja Liettuasta” lukee tänä päivänä, saattaa sen alkupuolelta löytää joitain yhtymäkohtia nykyiseen poliittiseen tilanteeseen.
Ennen Baltian maiden miehittämistä Viro, Latvia ja Liettua olivat suhtautuneet luottavaisesti itänaapuria kohtaan. Rajavälikohtauksia painettiin villaisella ja ummistettiin silmät vakoojien ja sabotöörien toiminnalta.

Muistuttaako nykyistä Viroa? Ei.  Muistuttaako nykyistä Suomea. Kenties.

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti vuonna 2008 virolaisten kärsivän “posttraumaattisesta stressistä” suhteessaan entiseen valloittajamaahansa Venäjään. Jo tuolloin Halosen voimakas ja piikittelevä kommentti herätti voimakkaan reaktion niin Virossa kuin Suomessakin

Baltian maat olivat juuri tukeneet Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Georgiaa, mikä tulkittiin Halosen lähtökohdaksi kommentilleen. Viron silloinen presidentti Toomas Hendrik Ilves otti asian hyvin vakavasti ja presidenttien aiemmin hyvät välit lähes katkesivat.

Halonen selitti seitsemän vuotta myöhemmin reaktiotaan sillä, että Suomi on toipunut sodista Neuvostoliiton kanssa. Virolle sen sijaan jäi Halosen arvioissa itsenäisyyden menetyksestä samanlainen pelko, joka seuraa väkivaltaisesta avioliitosta pois päässyttä.

Entisen presidentin esittämän virolaisten posttraumaattisen suhteen sijaan suomalaisia tuntuu usein vaivaavan niin voimakas venäjänpelko, suomettuminen, että jopa naapurimaata neuvotaan ulkopolitiikassa myötäilemään Venäjää.

Viron ulkopolitiikassa on pitkään noudatettu päinvastaista mallia. Tarina kertoo, että kun vuonna 1994 Moskovassa neuvoteltiin vanhan neuvostoarmeijan vetämisestä takaisin Venäjälle, 28-vuotias ulkoministeri Jüri Luik käytti kovaa kieltä. Hän sadatteli ja haukkui Jeltsinin neuvottelijoita niin paljon, että jopa kolmekymppinen pääministeri Mart Laar säikähti ja piti tauon neuvotteluissa.

“Miksi käytät noin karmeaa kieltä”, Laar kysyi vieläkin nuoremmalta ulkoministeriltään. “Venäläisille poliitikoille pitää puhua näin. He eivät muutoin usko, että olet tosissasi”, vastasi ministeri ja sillä linjalla jatkettiin. Puna-armeija lähti Virosta elokuussa 1994.
Samaa linjaa on vetänyt Viron edellinen presidentti Toomas Hendrik Ilves.

Virossa ei kärsitty posttraumaattisesta stressistä vuosina 1994 eikä 2008 tai tänäkään päivänä. On syytä muistaa, että virolaiset kokivat isovenäläisen vallan kovemmin kuin suomalaiset. Heillä on siitä enemmän tietoa, johon pitää suhtautua kunnioituksella ja kiinnostuksella, ei holhoamisella.

“Vaalien alla sijoitettiin kaikkiin tehtaisiin isokokoisia Stalinin muotokuvia, mutta ne putoilivat usein seiniltä…” kuvaili Waltari kirjassaan Neuvosto-Viron alkuaikojen tapahtumia.

Määräilevän ulkovallan presidentin kuvalle voisi käydä samoin tämän päivän Virossa. Mutta kävisikö niin Suomessa?

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet