VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Ville Hytönen: ”Tallinna vegaanin silmin”

Albert Truuväärt

Kylmä soijanakki sämpylän sisällä ja kurkkuja. Tai sitten perunaa, pastaa ja pakasteherneitä. Tämä on joskus juuri näin surkeaa. Mutta onneksi harvemmin enää nykyisin.

Olen asunut kolme ja puoli vuotta Tallinnassa, mutta vasta puolisen vuotta siitä vegaanina. Kertauksena vielä: vegaani ei syö eläinkunnan tuotteita, joten lihan lisäksi myös kananmunat, kala, maito ja juusto ovat pannassa.

Vegaanin ei kuulu perustella ruokavaliotaan, mutta syyt ovat moninaiset: ilmastonmuutos, eläinten oikeudet, terveellisyys, energiaa ja vettä tuhlaavan, tehottoman lihantuotannon boikotoiminen. Nykyään monilla myös kasvissyönnin muodikkuus.

Vielä muuttaessani Viroon vuoden 2013 lopulla vegaaninen Tallinna oli varsin pieni. Erinomainen ruokaravintola Vegan Restoran V oli kylläkin jo perustettu, mutta muutoin tarjonta oli vähäistä. Vegaanipuolisoni painostuksesta huolimatta pysyttelin kalaravinnossa, koska hedonistiset mieltymykseni eivät antaneet kalattomuuteen mahdollisuutta.

En myöskään jaksanut tapella tarjoilijan kanssa eläintuotteettomasta vaihtoehdosta, lähettää lautasia takaisin tai tivata kokilta, onko pastassa kaurakermaa vai sitä toista.

Ensin kaikki muuttui Suomessa. Tuli nyhtökaura, härkis ja vihis. Suurempien kaupunkien ravintolat lisäsivät vegaanimerkinnät ruokiin. Sitten se alkoi valua myös lahden eteläpuolelle.

Prismoista alkoi saada vegaanisia leikkeleitä, erilaisia tofuja ja omaa suosikkiani, saslikkia muistuttavia soijasuikaleita. Soijajogurttia löytyy jo vähän paremmin, samoin kermaa. Jopa lähikaupassani Rimissä on kuutta eri vegaanista maitovarianttia.

Nyt R-kioskeihinkin on jo ilmestynyt uusi Vegan-aikakauslehti ja julkkiksia tunnustautuu vegaaniksi televisiojuontajista laulukilpailujen tähtiin.

Vegaanijärjestön järjestämillä kasvisruokamessuilla on vuosittain valtava tungos. Jopa rekkamiesten bensa-asemana tunnettu Olerex tarjoilee vegaanista tortillaa.

Kehitys siis kehittyy. Soijamaitoakin saa kahviinsa joka toisesta kahvilasta.

Matkaa on silti vielä kuljettavana. Kun vaimoani haastateltiin Postimees-lehteen vegaanisen lapsen äitinä, kommenttilaatikkoon ilmestyi rienaavia ja syyttäviä kirjoituksia.

Kuulemma lapsen täytyy antaa valita oma ruokavalionsa.
Perustelu on huvittava. Kuin kysyisi lapseltaan, söisikö hän mieluummin aamiaiseksi possumunkkia vai puuroa.

Edistys syö huutelijat. Parin vuoden päästä Virossakin vegaanisia ovat niin lapset, äidit kuin possumunkitkin.

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet