VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Ville Hytönen: "Tallinnan Gannibal ja suolahuoneen rukouslaulu"


 

Albert Truuväärt

Käyn aamuisin Tallinnan Reval Sportin urheilukeskuksessa uimassa ja kuntoilemassa. Edullisessa varhaisaamun vuorossa näkee muitakin maahanmuuttajia.

On saksalainen vanhus, joka laulaa katolilaisia veisuja suolahuoneessa. On nigerialainen jättiläinen, joka saunoo t-paita päällä ja kiroilee. On brasilialainen nuori hieroja, joka kertoo rasvaisia vitsejä ammatistaan.

Ja sitten on vielä ohittajamummoksi ristimäni vanhempi rouva, jonka kilpailuvietti on sen verran kova, että hänen kanssaan on hankala uida samalla radalla. Ohittajamummon kansallisuutta en tiedä, mutta hän puhuu henkilökunnan kanssa murtaen englantia. Aurinkolaseista päätellen italialainen, koppavuuden perusteella ranskalainen.

Me maahanmuuttajat tunnistamme toisemme ulkopuolisiksi. Nigerialainen ilahtuu, kun aloitan keskustelun hänen kanssaan saunassa. “Virolaiset eivät juuri puhu kanssani”, hän sanoo.
Saksalainen kirkkolaulaja vaikenee, kun astumme nigerialaisen kanssa suolahuoneeseen. “Sie können singen. Keine problem. Laula vain, ei ongelmaa”, sanon huonolla saksallani ja katolilainen ilahtuu.

Kuuntelemme nigerialaisen kanssa kaunista saksankielistä Ave Mariaa vanhan miehen laulamana ja hieromme suolaa jalkapohjiimme.
Hetki on harras ja tunnemme yhteenkuuluvuutta.

“If you are black, go back”, huudahti Viron konservatiivisen kansanpuolue EKREn varapuheenjohtaja, puheenjohtaja Mart Helmen poika Martin Helme.
Televisiohaastattelusta tuli jonkinlainen virolaisen rasismin symboli. “Haluan, että Viro säilyy valkoisena maana”, Helme jatkoi.

Virolaiseen isänmaallisuuteen kuuluu joidenkin poliitikkojen puheenparressa ajatus puhtaana säilymisestä. Siinä vieroksutaan ulkomaisia vaikutteita ja uskotaan sisäsyntyiseen myyttiseen virolaisuuteen.
Ajatus on tietysti ymmärrettävä tietäen Viron karmivan historian Neuvostoliiton alla. Se on kuitenkin halpaa populismia, jossa kritiikin kohteeksi on löytynyt maan hyvin harvalukuinen pakolaisryhmä
Maalla, jonka työmarkkinoilta vähenee valtavasti työvoimaa vuosittain muuhun Eurooppaan, ei ole oikein varaa vastustaa maahanmuuttoa. Maahanmuuttajista on 49 % Virossa, 11 % Venäjällä ja 8 % Ukrainassa syntyneitä.

Niin virolaiset kuin suomalaisetkaan eivät aina ymmärrä, että me olemme itse niitä, joita englantilaiset tai amerikkalaiset eivät halua maahansa.

Kummallista kyllä, isä ja poika Helmeä ei edes pidetä Viron äärioikeistolaisen politiikan kaukaisimpana laitana. Entinen ulkoministeri, Reformipuolueesta erotettu Kristiina Ojuland käyttää vieläkin rajumpaa retoriikkaa.

“Valkoisena ihmisenä uskon, että valkoinen rotu on uhattuna”, Ojuland kirjoitti Facebookiin kesällä 2015. Hänellä ei ole myöskään vaikeuksia käyttää halventavia ilmaisuja ulostuloissaan.
“Neekeri on aivan tavallinen sana”, hän sanoi TV3:n haastattelussa ihmetellessään Facebook-tilinsä sulkemista. Ojulandilla lienee kestämistä Tallinnan historiassa.

Kahdeksannentoista vuosisadan puolivälissä Tallinna sai mahtavan kuvernöörin. Aateloitu entinen orja, sotataktikkona ansioitunut Ibrahim Petrovitš Gannibal asettautui kaupungin johtoon keisarinna Elisabetin käskystä. Gannibal ei ollut aivan tavallinen sotaherra. Pietari Suuri oli adoptoinut entisen orjan omaksi pojakseen ja koulutti mustan, Tsadissa syntyneen miehen Pariisissa.

Yhtä lailla eurooppalaiseksi kuin afrikkalaiseksi itsensä kokenut Gannibal vastusti maaorjuutta ja samaistui valkoisiin maaorjiin. Erityisen lahjakkaana sotilaana kunnostautunutta hovimiestä kuitenkin tarvittiin imperiumin pystyssä pitämiseen.

Gannibalin, alunperin Hannibalin, jälkikasvu ei pahemmin huonontanut suvun mainetta Venäjällä. Hänen lapsenlapsenlapsestaan tuli kautta aikojen rakastetuin venäläinen runoilija, Aleksander Puškin.
Afrikkalaisen paašipojan jälkeläinen. Ehkä maailman luetuin runoilija. Venäläisten nationalistien ihailema.

Kuunnellessani saksalaisen katolilaisen laulamaa Ave Mariaa tallinnalaisessa suolahuoneessa, mietin tunteeko hän tai vieressäni istuva nigerialainen Gannibalin ja Puškinin tarinaa.

Soisin Kristiina Ojulandin, Martin Helmen ja muiden valkoista ylivaltaa ajavien tuntevan.
 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet