VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Terhi Pääskylä-Malmström: "Uusi vuosi, uusi elämä – vaan ei kevyt eikä tipaton"

Terhi Pääskylä-Malmström kirjoittaa suomalaisten ja virolaisten erilaisista tavoista viettää tammikuuta.

Thea Ekholm

Uusi vuosi on täynnä lupauksia. Kun ilotulitukset vaipuvat, alkaa ankaran itseruoskinnan täyttämä uusi ja uljas elämä.

Tästä eteenpäin syön terveellisesti. En herkuttele. Annan kyytiä selluliitille ja vatsamakkaroille. Jos joku onneton ei ole osannut lupauksiaan sanoittaa, tekevät iltapäivälehdet sen tarmokkaasti hänen puolestaan.  

Kuntosalit pullistelevat uuden elämän aloittajista. Painopakat kalahtelevat, juoksumattoja tampataan armoa tuntematta ja ryhmäliikuntatuntien peruutuspaikkajonossa roikkuu 30 toiveikasta. Jos nyt pääsisin bodypumpiin, katsoisi peilistä jo huomenna uusi ihminen.

Uuden vuoden ja uuden elämän alku näyttää hyvin samanlaiselta Suomenlahden molemmilla rannoilla. Vaan Virossapa ei juuri kannata metsästää uuden elämän alkuun auttavia kevyttuotteita. Kun eivät ne pakanat usko niihinkään.  

Kaikettomien light-tuotteiden nimiin vannovia suomalaisia pidetään lähtökohtaisesti markkinamiesten höynäyttäminä hölmöinä, joiden lukuisat terveysongelmat johtuvat liian käsitellystä ravinnosta. Virolainen juo tammikuun terveyskuurinkin aikana täysmaitoa, leikkaa leivälleen siivun rasvaista juustoa ja toteaa, että kohtuus kaikessa ja näin sitä syötiin ennenkin.

Ruokatuotteen menestystä ei Virossa määritelläkään sanalla kevyt, vaan ennemmin raskasta, rasvaista ja ravitsevaa tarkoittavalla sanalla rammus. Virolainen meijeriyritys Tere jopa lopetti muutama vuosi sitten rasvattomien tuotteiden valmistamisen – ostajia ei yksinkertaisesti riittänyt.

Kaupan alkoholiosastolla käy kuitenkin kuhina siinä missä muulloinkin. Kun uutta elämää aloittavat suomalaiset pidättäytyvät 31 päivän ajan alkoholista kiskoakseen sitä helmikuussa taas kaksin käsin, on tipaton tammikuu Virossa tuntematon käsite.

Kuvaruutua tuijottavana tietotyöläisenä minäkin lupasin itselleni uuden vuoden kunniaksi jotakin. Lenkille pitäisi päästä niinäkin päivinä, kun kalenterissa ei ole muuta liikunnallista ohjelmaa. Ainakin pitäisi mennä mutkan kautta lähikauppaan. Se on sitä paljon puhuttua hyötyliikuntaa.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Työpäivän päätyttyä suljin tietokoneen ja kurkistin lämpömittariin. Päivän kirpeä kymppi oli laskenut kahdeksaantoista pakkasasteeseen.

Työnsin jalkani takaisin lämpimiin tohveleihin, korkkasin punaviinin ja käperryin sohvalle kirjoittamaan tätä kolumnia.

Rikottaviksihan ne lupaukset on kuitenkin tehty. 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet