VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Terhi Pääskylä-Malmström: "Tallinna on kaupunki, joka ei valmistu koskaan"

Thea Ekholm

Olet kai huomannut taskuvarkaista varoittavat kyltit Tallinnan vanhassa kaupungissa? Sanokaa minun sanoneen – todellinen uhka eivät ole lompakoita ja kännyköitä kalastelevat pikkurikolliset, vaan vanha harmaapartainen ukkeli, joka asustaa Ülemiste-järvessä.

Kerron miksi. Mikäli kukkarosi kähvelletään, menetät todennäköisesti vain kasan muovia ja joudut näkemään hieman vaivaa korttiarsenaalisi uusimiseksi. Toki se harmittaa – been there. Ilman puhelintakin elämä on nykypäivänä haasteellista, toisaalta uusi kapula on varmasti edellistä parempi.

Mutta mikäli valitset sanasi väärin sinua Tallinnan kaduilla puhuttelevan harmaapartaisen ukkelin edessä, aiheutat itkua ja hammasten kiristystä koko lähitienoolle.  

Legenda kertoo tämän päällisin puolin harmittomalta näyttävän harmaaparran saapuvan aika ajoin järvikodistaan ihmisten ilmoille kysymään kohtalokasta kysymystään: ”Joko Tallinna on valmis?”

Ja nyt tarkkana kuin porkkanat. Oikea vastaus ukkelin esittämään kysymykseen on aina EI. Jos joku onneton menee muuta vastaamaan, palaa ukko muina henkilöinä Ülemisteen, avaa järven padot ja vesi peittää alleen koko Tallinnan.

Mukava mies.
 
Onneksi ukkelin tavatessaan ei koskaan tarvitse valehdella tai sortua edes hienoiseen totuuden silotteluun. Tallinna on nimittäin kaupunki, joka tuskin koskaan tulee valmiiksi. Kun Viroon viime vuosikymmenen lopulla rysähti lama – virolaisittain masu – tehtiin rakennusalalla paniikkijarrutus ja alan ammattilaiset lensivät tuulilasin läpi Suomeen. Masua oli edeltänyt kiinteistökupla, jonka puhkeaminen laski hinnat pakkaselle. Seinä nousi monissa keskeneräisissä projekteissa pystyyn enää vain kuvainnollisesti.
     
Nyt seinää nousee jälleen konkreettisestikin. Vauhti on Tallinnassa suorastaan päätä huimaava, ja viimeistään tämän vuoden aikana olen havahtunut huomaamaan sen itsekin.

Kaupunkikuva on muuttunut kuin varkain ja joka kadunkulmassa tuntuu paukkuvan vasara. Sataman kupeeseen rakennetaan uutta asuinaluetta, Norde Centrumia laajennetaan ja rautatieaseman takana sijainnut tori laitetaan uusiksi.

Tallinnan ”Manhattanille” kohosi keväällä uusi lasiseinäinen toimistorakennus niin nopeasti, etteivät linnut ehtineet muuttaa totuttuja lentoreittejään. Ainakaan en onnistunut toisen ohikulkijan kanssa keksimään muuta syytä metrin välein jalkakäytävällä kuolleena lepääville siivekkäille.

Lähiöihin kohoaa moderneja kerrostaloja ja Ülemisteen, harmaapartaisen ukkelin kotikonnuille, rakennetaan suuren kauppakeskuksen kylkeen jo toista, jopa Kampin keskusta suurempaa ostosparatiisia. Sinne pääsee uusituilla raitiovaunuilla, joita varten on remontoitu raiteita ja paranneltu pysäkkejä.  

Uusi Tallinna on lasia, terästä ja modernia arkkitehtuuria. Lisäksi se on yhä enenevässä määrin myös levottomana vilkkuvaa valosaastetta, jonka räikeimpien esimerkkien edessä silmiini ja järkeeni sattuu. Ehkä vähän myös sydämeeni.


Vaikka kannatankin kehitystä, pelkään Tallinnan välillä muuttuvan liikaa.

Välillä kaupunkikuvan muutokset tapahtuvat virolaiseen tapaan hyvin nopealla aikataululla. Muutama kuukausi sitten halusin asioida kosmetiikkamyymälässä, jossa olin asioinut monet kerrat ennenkin. Mukanani oli kaksi suomalaisystävääni, jotka suostuivat seurakseni pitkin hampain.  

Päästessämme kohteeseen meitä tervehti kuoppa ja sen pohjalla ahkeroiva rakennusmiesten armeija. Samalla muistin myymälässä pari kuukautta aiemmin käymäni keskustelun, jonka kuluessa myyjä oli kertonut tuotetietojen ohella myös liikkeen tulevaisuudensuunnitelmista. Edessä odotti muutto uusin tiloihin, sillä talo oli jo vanha ja ruma ja tontin tulevaisuuden suhteen oli tehty suuria suunnitelmia. Muuttoon oli kuitenkin vielä reilusti aikaa.

Kuopan äärellä tunsin itseni ääliöksi, etenkin kun peesissäni kulkeneet ystäväni lähes törmäsivät minuun ja ihmettelivät värikkäin sanakääntein äkisti tyssännyttä matkantekoa. Totesin heille, että edessämme ammotti todiste Tallinnan elinvoimaisista kiinteistömarkkinoista.

Jatkuva muutos asettaa myös asunnonostajat epävarmaan asemaan. Tallinnalainen ystäväni kertoi minulle hiljattain varoittavan esimerkin omasta ystävästään, joka oli ostanut asunnon sataman välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta uudesta kerrostalosta. Ensi alkuun tämä ystävän ystävä oli tuijotellut olohuoneestaan Merekeskuksessa toimivien räkälöiden terasseille, mutta se oli ollut vain pieni kauneusvirhe kokonaiskuvassa – korkealta avautuvassa ainutlaatuisessa maisemassa Tallinnan historialliseen vanhaan kaupunkiin.

Sitten Merekeskus sai moukarista ja maisema siistiytyi. Ilo saattoi kuitenkin olla ennenaikaista: todennäköisesti olohuoneen ikkunan eteen rakennetaan toinen kerrostalo ja vanhan kaupungin maisemat vaihtuvat naapurin seinään.

Toisaalta onpahan harmaapartaiselle ukkelille todisteita, jos hän sattuu niitä kaupungilla liikkuessaan tivaamaan.  

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet