VierasblogiTässä blogissa kirjoittavat toimituksen vieraat.

Terhi Pääskylä-Malmström: Pyhä syntymäpäivä tuo Virossa etuja ja muistamisia

Hotellihuoneessa odotti pullo kuohuviiniä. Saatoin poistua kahvilasta maksamatta. Supermarketin ruokaostokseni olivat kymmenen prosenttia tavanomaista edullisemmat.

Ei. En voittanut lotossa, vaan olin Tallinnassa ja minulla oli syntymäpäivä. Nyt tapahtuneesta on kulunut jo yli kuukausi, mutta talven ensilumien tuiverruksessakin muistelen yhä tuota maagista syyspäivää, jolloin kuljin kaupungilla takki auki – sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti – ja tunsin, että kaikki on minulle mahdollista.
Ja vain siksi, että tulin taas vuoden vanhemmaksi.   

Syntymäpäivää ympäröi Virossa pyhyyden kirkastama sädekehä. Syntymäpäivä eli sünnipäev on tärkeä tapahtuma, jota juhlitaan sille kuuluvalla pieteetillä juuri oikeana päivänä sekä työpaikalla että vapaa-ajalla. Töihin viedään kakku ja illalla kutsutaan ystävät ja sukulaiset kotiin tai ravintolaan.

Tietenkin viime hetkellä, sillä eihän kyse muuten olisi virolaisesta syntymäpäivästä.

Muistan muutaman vuoden takaisen iltapäivän eräässä vanhankaupungin kahvilassa, jossa tapasin ystäväni teekupposen äärellä. Vaihtaessamme kuulumisia hän huokaisi lapsellaan olevan pian syntymäpäivän. Tarkemmin ottaen syntymäpäivä oli ylihuomenna, mutta kutsut olivat vielä lähettämättä. Sisälläni asuva suomalainen olisi halunnut kysyä, koska hän tarkalleen ottaen ajatteli juhlat järjestää, mutta virolaistunut puoleni käski minun pysyä hiljaa ja muistaa, missä olimme.

Maassa, jossa syntymäpäivät pidetään juuri oikeaan aikaan.

Myöhemmin sain kuin sainkin kuulla, että lapsen juhlat oli juhlittu tismalleen oikeana päivänä, pöytä oli notkunut herkuista ja lähes kaikki kutsututkin olivat päässeet paikalle.
Minä jäin miettimään, miten he sen tekevät.
Elävät ilmeisesti hetkessä. Eivä ainakaan suunnittele päivä- ja iltaohjelmiaan viikkoja etukäteen, kuten eräät.

Kerran erehdyin lähettämään omat syntymäpäiväkutsuni reilu kuukausi ennen h-hetkeä.
Suomalaiskansalliseen tapaan ajattelin, että kutsuttujen olisi täten todennäköisempää päästä paikalle.

Virolaiset ystäväni hihkuivat kutsun saatuaan riemusta ja olivat tulossa jo saman viikon perjantaina. Totuuden selvitessä he olivat hämillään. Eikö vielä saakaan tulla? Eikö olekaan kakkua? He olivat luulleet, että olin erehdyksessä kirjoittanut kutsuun väärän kuukauden.

Yksi kutsuttu uskoi kutsussa näkemäänsä päivämäärän, mutta totesi, ettei vielä tiedä, mitä silloin tekee.
Minä olin naiivisti ajatellut hänen varaavan todennäköisesti tyhjän illan minun juhliani varten, mutta ilmeisesti hän odotteli vielä parempaa tarjousta.

Ennen tämän kolumnin kirjoittamista kysyin virolaisilta ystäviltäni neuvoa. Miksi syntymäpäivä on heille niin tärkeä?
Yksi tarjosi vastaukseksi neuvostoaikaa. Silloin syntymäpäivä oli ainoa politiikkaan liittymätön juhla, joka ei joulun tai muiden uskonnolliseen perinteeseen liittyvien juhlapäivien tapaan ollut kielletty.

Toinen ystäväni muistutti, että syntymäpäivä on hetki, jolloin juhlitaan tärkeän ihmisen olemassaoloa. Juhlahetki ystävien ja sukulaisten kesken tuo myös ansaitun tauon arkiseen aherrukseen.

Kolmas vastaaja huomautti, että toisin kuin Suomessa, Virossa ei vietetä lainkaan nimipäiviä, minkä vuoksi syntymäpäivillä on ehkä vieläkin tärkeämpi rooli vuoden juhlakalenterissa. (Itse olen tosin huomaavinani muutosta myös Suomen nimipäiväkäytännöissä. Syypäänä pidän älypuhelimien kalenterisovelluksia, joihin nimipäiviä ei ole vanhan kunnon paperiallakan tapaan enää merkitty.)  

Suomessa asuvat virolaisystäväni kertoivat myös alkuun ihmetelleensä suomalaista syntymäpäivien viettoon liittyvää vaatimattomuutta. Jotkut toki juhlivat, mutta usein silloin, kun itse parhaiten ennättävät. Vaikka kuukautta etukäteen, muutaman viikon myöhässä tai kollektiivisesti muiden samoihin aikoihin syntyneiden perheenjäsenten kanssa. Omassa ystäväpiirissäni on niitäkin, joiden syntymäpäivän tietävät heidän lähimmän perheensä lisäksi vain viranomaiset. Ja minä, joka olen joskus varannut heille laivaliput Tallinnaan.

”Miksi suomalainen on syntymäpäivänään niin usein matkoilla?” kysyi yksi ystävistäni. ”Onko hän pakomatkalla ja jos on, niin mitä hän pakenee?”

En osannut vastata, mutta samalla tajusin olleeni eräällä tapaa matkalla taas itsekin – Tallinnassa, nauttimassa syntymäpäiväeduistani.

Ja kirjoittamassa maagista päivämäärää uusiin kanta-asiakaskorttihakemuksiin. Ehkä siksi, että muistamisia riittäisi ensi vuonnakin.  

 

Vierasblogi

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet