Viikon vieras

Terhi Pääskylä-Malmström: Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä – niin myös Tallinnassa!

Kirjoittaja löytää virolaisesta liikennekultuurista niin pahaa kuin hyvääkin.

Oma arkisto

Virolainen liikennekulttuuri eroaa suomalaisesta niin hyvässä kuin pahassa. Vuosien saatossa liikenne on Tallinnankin kaduilla siistiytynyt, mutta yhä edelleen näyttävät kolarin ajaneet autot Suomenlahden etelärannalla tyystin toisilta kuin kotimaassa.

Riittää, että avaa sanomalehden tai television uutislähetyksen.

Siellä ne ovat – päin valopylväitä, puita ja siltoja ajetut rusinat ja niiden menehtyneet kuljettajat. Jotenkin on vain hyvin vaikeaa uskoa, että moista tuhoa syntyy sallittuja nopeusrajoituksia noudattamalla.

Kymmenisen vuotta sitten Viron alkuillan uutisissa näytettiin kolariin joutunutta, tunnistamattomaksi metallimöykyksi muovautunutta autoa ja sen kuskinpenkillä istuvia kivipestyjä farkkuja. Yläkroppaa ei voitu näyttää – koska sitä ei enää ollut.

Suomalaiskatsojalta menivät juomat väärän kurkkuun, mutta ehkä teeveetä tuolloin töllöttäneistä virolaislapsukaisista on kasvanut vastuuntuntoisia tielläliikkujia.

Virossa kaahataan. Niin kaahataan Suomessakin, mutta meillä kolarit eivät näy notkahduksena miesten keskimääräisessä eliniänodotteessa.

Virossa kaahataan.

Viron autokanta on tunnetusti komeaa, ja kun kiesi on liisattu ja puunattu, halutaan näyttää koko maailmalle, mihin se pystyy.     

Viime viikolla ajoin Tallinnasta Tarttoon ja takaisin. Kaksikaistainen maantie (yksi kaista kumpaankin suuntaan) on jäänyt jo aikaa sitten käyttökapasiteetilleen kapeaksi.

Se on suorin ja järkevin reitti Viron kahden suurimman kaupungin välillä, joten sitä käyttävät niin henkilöautot, rekat kuin pöllyäviltä sorateiltä keskelle kilpa-ajoja köröttelevät traktoritkin.

Junayhteys Tallinnan ja Tarton välillä on kehno, joten linja-autojakin riittää matkaseurueen lähes jokaiselle sormelle ja varpaalle.

Neljään kaistaan Tallinna-Tartto-tie leviää hetkeksi vain matkan puolivälissä, mutta ihmiskokeet todistavat, että tiukan paikan tullen polulle mahtuu muulloinkin neljä autoa rinnan.

Tämä ”muulloinkin” tapahtuu yleensä jokaisella ajoreissulla, tavallisesti kerran kumpaankin suuntaan.

Niin kävi nytkin. Vastaantulijan tiukasta ohituksesta meinasi tulla liian tiukka, ja jollen olisi jarruttanut, olisin päätynyt pöllyttämään penkkaa.

Annoin torven soida ja kansainvälisten käsimerkkien raikua.  

Vaan sekin – liikenteessä suuttuminen - on Virossa nykyään riskipeliä, kuten tämänkeväinen uutisointi paljasti. Tallinnan Lasnamäellä liikenteessä törttöilleelle kuljettajalle soitettiin torvea, minkä seurauksena kuski kimmastui, pysäytti ajokkinsa keskelle ramppia ja saapui puhuttamaan totista torvensoittajaa pesäpallomailan kera.

Jalankulkijoita Virossa kuitenkin kunnioitetaan. Autot pysähtyvät suojatien edessä ja päästävät kävelijät yli kuin oppikirjassa.

Suomessa moista kohteliaisuutta näkee harvakseltaan, mutta Tallinnassa tapaan luotetaan – ja sitä edellytetään myös autoilevilta suomalaisturisteilta!

Jalankulkijana seison Tallinnaan saavuttuani yleensä typertyneenä suojatien edessä, kunnes muistan, missä olen.

Kiitän pysähtyvää autoa tietenkin suomalaisittain kädenheilautuksella – ja nyt on kuljettajan vuoro typertyä.

Suomeen palatessani hyökkään autoilijoiden ystävällismielisyyteen tottuneena suojatielle sen kummempia miettimättä ja aiheutan äkkijarrutuksia ja muita vaarallisia tilanteita.

Jalankulkijaa kunnioitetaan.

Tallinnan katukuvassa törmää myös mitä kummallisimpiin liikennejärjestelyihin. Ratikkapysäkki voi sijaita keskellä monikaistaista pääväylää – suomalaisautoilija, muistathan siis jälleen pysähtyä!

Jalankulkijoiden vihreä aalto on sen sijaan Tallinnassa täysin tuntematon käsite. Kokeile vaikka Stockmannin nurkalla, jossa pääset seisomaan punaisen valon takana noin viidesti päästäksesi risteyksen toiselle puolelle.

Tallinnan julkisen liikenteen matkustusmukavuus on onneksi ottanut uuden kaluston myötä suuria harppauksia parempaan suuntaan. Tänä kesänä Koplin suuntainen ratikkaliikenne on poikki, jotta sinnekin päästään pian kolistelemaan uudenkarheilla matalalattiavaunuilla.

Tallinnan asukkaille julkinen liikenne on ilmaista, mutta turistilla on parasta olla lippu tiukasti kourassa. Sen saa ostaa joko kuljettajalta tai ladattavan matkakortin muodossa R-kioskilta.

Fuskata ei kannata. Lipuntarkastajat pysäyttävät kulkuneuvon keskellä liikennettä – eivät pysäkillä, kuten Suomessa – ja mikäli lippu ei ole kunnossa, rapsahtavat sakot myös tietämättömyyttään selittelevälle turistille.

Vastaanhangoittelijat poistetaan tarpeen vaatiessa oikeaoppisella niska-perseotteella suoraan pöpelikköön. Olen todistanut tilannetta omin silmin ja pitänyt siitä lähtien tarkasti huolta matkustusoikeuteni voimassaolosta.

Suosittelen lämpimästi sinullekin.  

Kirjoittaja on talsinkilainen toimittaja, kääntäjä, kirjailija, Evento-lehden toimituspäällikkö ja T24:n kolumnisti.

Viikon vieras

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet