Viikon vieras

Wilma Schlizewski: Tallinnassa kaikki odottavat jotain - eläkettä, tiliä, saatavia, ulosoton loppumista, uutta rakkautta…

Suomalaisten toikkarointi Tallinnassa on nostanut kirjoittajan tshehovilaisiin sfääreihin.

Oma kuva

Olen nyt asustellut Tallinnassa syyskuusta alkaen ja firma on pyörinyt vuodenvaihteesta lähtien.

Täällä on suuri suomalaisyhteisö, joka ei tosin ole millään muotoa homogeeninen kansallisryhmä. On niitä, jotka paahtavat työtä, riippumatta mikä maa ja mikä valuutta, ja sitten on niitä, joiden taustalta löytyy jonkinkaltainen viha ja katkeruus joko valtiota, verottajaa tai perhettä kohtaan.

Sitten on vielä yksi eeppinen ryhmä: suomalaiset eläkeläiset, jotka mittaavat ajankulkua kulmakuppilassa nautittujen juomatölkkien määrällä.

Juuri tästä eläkeläisryhmästä tulee mieleen Tsehovin Kirsikkapuiston vetelät aateliset, joiden ainoa ilo ja hupi oli tuolin kääntäminen varjoon kuumina, tyhjinä kesäpäivinä.

Aina samat naamat, sama istumajärjestys, samat jutut ja käytös.

Toisaalta se on tietenkin turvallista kuin McDonald’sin hampurilainen.

Jotenkin tuntuu, että me mamut, jotka emme tosin ehkä itsekään miellä olevamme sellaisia, elämme täällä Tallinnassa irrallisina kuin Ahvenanmaa.

Tallinna on kesäkaupunki.

Tallinna on kesäkaupunki.

Tallinnassa kaikki tapahtuu kesällä: kesällä tehdään tili ja popsautellaan yrityksiä joka kiven ja kannon juureen.

Kesällä rannat elävät, terassit pursuavat väkeä ja kaikkialla soljuu etelänmatkoilta tuttu turistien hyväntuulinen eurovirta.

Oma, maailman pienin tavarataloni sijaitsee Tallinnan Kalamaja alueella, Telliskiven muodikkaan keskuksen kupeessa, ihan rautatieasemaa vastapäätä.

Liikehuoneistoni  koostuu tatuointistudiosta, romukaupasta ja virallisesti Tallinnan pienimmästä tapahtumakeskus-terassista.

Pääasiallisesti asiakkaani ovat turisteja - paikallisia suomalaisia valuu terassilleni vain tipottain.

Kunnon baarimestarin tapaan kuulenkin kaikenlaisia juoruja, ja ennen minulle täysin tuntemattomista nimistä punoutuu jännittäviä vyyhtejä: kuka Tallinnan suomalaisista on riidoissa kenen kanssa, kenellä on millainenkin tausta.

Se on aidosti kiinnostavaa. Ja tuottoisaa.

Sen lisäksi olen kehitellyt aktiivisimmista suomalaisista mielessäni näytelmän arkkihahmoja: löytyy älykäs ja turmeltunut Hunter S. Thompson, viiltävä Bukowski, vallattomia kemueläimiä ja rakkautta etsiviä ikipoikamiehiä…

Tallinnassa kaikki odottavat jotain - eläkettä, tiliä, saatavia, ulosoton loppumista, uutta rakkautta, uutta mahdollisuutta.

Tallinna on toiveiden tynnyri.

Tallinna on toiveiden tynnyri.

Osalla suomalaisista on voimavaroja ja taitoa aloittaa Tallinnassa vielä kerran puhtaalta pöydältä, osa soljuu virran mukana ja osa odottaa kuolemaa ja laskee päiviä oluttuoppien pöytään jättämistä rinkuloista.

Osa tekee kaikella tällä bisnestä.

Minä yhä edelleen rakastan Tallinnaa, yrittämistä täällä, muita suomalaisia ja ylipäätään elämää. Täällä ihmisen on hyvä olla ja kuulua johonkin suurempaan.

Kirjoittaja on Tallinnassa asuva suomalainen yrittäjä.

Viikon vieras

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet