Viikon vieras

Vesa Heikkilä: Verohelvetti onkin Viro

Kirjoittaja on Virossa ja Baltiassa toimiva suomalainen investointipankkiiri.

Peke Eloranta

Viroa on totuttu pitämään Suomessa jos ei suoranaisena veroparatiisina niin ainakin jonkinlaisena yrittäjän Eldoradona.

Viron jakamattoman voiton nollaverokanta ja henkilöverotuksen 20 prosentin tasavero ovat jo muodostuneet osaksi Viron maabrändiä.

Monet työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt vaativat voimallisesti Suomeenkin Viron mallin mukaista yritysverojärjestelmää.

Juuri kukaan Suomessa ei ole kuitenkaan kiinnittänyt huomiota Viron veroasteeseen - joka on 33 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Se on vain kaksi prosenttiyksikköä alle OECD:n keskiarvon.

Suomen veroaste on toki 12 prosenttiyksikköä korkeampi, mutta Viron verotus on ankarampaa kuin esimerkiksi sellaisissa hyvinvointivaltioina tunnetuissa maissa kuten Uudessa-Seelannissa, Japanissa ja Kanadassa.  

Jostain Virokin siis loihtii merkittävän määrän verotuloja, mutta mistä?

OECD:n verovertailussa Viro kiilaakin kärkikymmenikköön sosiaaliturvamaksujen suhteellisessa osuudesta maan verokertymästä.

Peräti 35 prosenttia Virossa kerätyistä veroista koostuu sosiaaliturvamaksuista, joista tärkein on työnantajien palkkasummasta maksama 33 prosentin sosiaalivero.

Kun sosiaaliveroon lisätään vielä 0,8 prosentin työttömyysvakuutusmaksu, nousevat Virossa työnantajan sivukulut 33,8 prosenttiin maksetuista palkoista.

Vertailun vuoksi: Suomessa työnantajan sivukulut ovat keskimäärin noin 23 prosenttia palkkasummasta.

35 prosenttia Viron veroista on sosiaaliturvamaksuja.

Ja kuten virolaiset yrittäjät aina muistuttavat, sosiaalivero on työvoimavero, sillä se kilahtaa suoraan valtion kassan tilkkeeksi - lukuun ottamatta neljän prosenttiyksikön erää, jonka valtio tilittää työntekijän henkilökohtaiselle työeläketilille.

Suomen 23 prosentin sivukuluista vain 2,12 prosentin sosiaaliturvamaksu ja 1,0 - 3,9 prosentin työttömyysvakuutusmaksu ovat suoraan valtion budjettitalouteen linkattuja.

Vaikka Virossa yhtiöön jätetyn voiton veroprosentti on nolla, kurittaa sosiaalivero yrittäjiä pahemmin kuin Suomen 20 prosentin vuosittainen yritysvero.

Sosiaalivero lankeaa maksettavaksi, tuottipa yritys voittoa tai ei.

Mutta ennen kaikkea sosiaalivero osuu yritykseen sitä kipeämmin, mitä suurempi on palkkojen osuus yrityksen liikevaihdosta.  

Otetaan esimerkiksi virolainen ja suomalainen yritys, joissa molemmissa bruttopalkat ovat 30 prosenttia liikevaihdosta.

Oletetaan, että muiden kulujen suhteellinen osuus liikevaihdosta on sama molemmissa maissa ja että omistajat odottavat, että yrityksen voitto ennen veroja on 10 prosenttia liikevaihdosta.

Suomalaisen yrityksen henkilöstökustannus on sivukuluineen noin 37 prosenttia liikevaihdosta ja virolaisen yrityksen 40 prosenttia. Voittomarginaalin ollessa 10 prosenttia, suomalainen yritys maksaa vielä kaksi prosenttia liikevaihdosta yritysveroa. 

Viron veromalli kaipaa päivitystä 2010-luvulle.

Virolainen yritys ei maksa voitosta yritysveroa, mutta jos kulurakenne on muuten sama, ei yritykseen jää 10 prosenttia liikevaihdosta, vaan vain seitsemän.

Työvoimaveron kautta laskettuna verorasitus esimerkin virolaisessa yrityksessä olisi 50 prosentin korkeampi kuin Suomessa!

Voidaan kai jo puhua virolaisesta verohelvetistä?

Jos bruttopalkkakulujen osuus olisi 50 prosenttia liikevaihdosta, kuten esimerkiksi monissa IT-yrityksissä, jäisi esimerkkitapauksessa virolaisen yrityksen viimeiselle riville vain 4,6 prosenttia liikevaihdosta ja piiloveroprosentiksi tulisi huikea 54.

Todellisuudessa virolainen yrittäjä tuskin tyytyisi pienempään voittoon vaan maksaisi pienempiä palkkoja tai karsisi muista kuluista ja investoinneista.

Työvoimaveron vaikutus onkin intuitiivisesti vastakkainen kuin jakamattoman voiton nollaverotuksella väitetään olevan.

Suomessa vellovaan keskusteluun Viron veromallista kaipaisi rehellisyyttä siinä, ettei epä-älyllisesti, ”rusinat pullasta” –asenteella tartuttaisi yhteen itselle mahdollisimman edulliseen numeroon, samalla ummistaen silmät järjestelmän kokonaisuudelta.

Työvoimavero yhdistettynä jakamattoman voiton nollaverotukseen sopi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen teollisuuttaan jälleenrakentavaan ja yritysten taseita vahvistavaan Viroon.  

Tuo 1990-luvun veromalli on sen sijaan suorastaan myrkyllinen itseään e-valtiona ja start-up taivaana mainostavalle nyky-Virolle.

Viron veromalli kaipaakin päivitystä 2010-luvulle.

Ehkä kannattaisikin alkaa jo miettiä, että sopisiko Suomen yritysveromalli paremmin Viroon, kuin päinvastoin?

Kirjoittaja on Virossa ja Baltiassa toimiva suomalainen investointipankkiiri.

Viikon vieras

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet