Viikon vieras

Timo Suutarinen: ”Viro on parhaimmillaan kova, mutta rehellinen”

Timo Suutarinen ihastui Viroon ja kirjoittaa nyt kirjaa Viroon muuttaneista suomalaisista. 

Studio Woudin

Rehellisesti sanottuna Viron viemät -kirjan tekeminen alkoi varsin suorasukaisena keskisormen näyttämisenä Suomen valtiolle.

Ei Suomelle eikä suomalaisille, mutta sille täysin vääränlaiselle politiikalle, surkealle taloudelliselle tilanteelle ja ahdistavalle henkiselle ilmapiirille.

Juuri ne lahjakkaat, työuransa alussa olevat ihmiset, joiden varassa tämän maan pitäisi nousta jaloilleen, lähtevät Suomesta, koska eivät näe täällä tulevaisuutta.

Viron viemät kertoo ajankohtaisesti 12 Viroon vasta muuttaneen henkilön tarinat. Se vastaa kysymyksiin, kuten ”Millaisia ovat ne 30-40-vuotiaat suomalaiset, jotka jättävät kotimaansa ja muuttavat koko elämänsä Viroon?”, ”Mikä nyky-Suomessa on niin pahasti vialla, että sieltä pitää lähteä?” ja ”Mikä täällä vielä pienemmässä Virossa vetää yhä enemmän puoleensa?”.

Me kolme-nelikymppiset olemme viimeinen Suomessa Kekkosen aikana syntynyt sukupolvi. Me saimme vielä viikkorahamme markkoina ja näimme uutisista Neuvostoliiton hajoavan.

Kävin jouluna 2014 pitkästä aikaa – ja ensimmäistä kertaa selvin päin – Tallinnassa, ja rakastuin kaupunkiin.

Tuo ”selvin päin” -täsmennys naurattaa usein. Se on kuitenkin totta. Vuosituhannen alussa Viro oli minullekin opiskelijana vain juhlinta- ja läpikulkupaikka.

Viimeisin kokemukseni Tallinnasta oli kesän 2004 viestirykmentin kotiutumisristeilyltä. Aikaa käynnistä oli siis kulunut kymmenisen vuotta.

Aiempien reissujen luonteesta johtuen minulla ei ollut Tallinnasta kovin selkeitä muistikuvia. Ne olivat varmasti hyvin samoja kuin stereotypiat, joita monella on vieläkin. Virolainen nainenhan on monen mielestä aina ostettavissa, miehet ovat vähintään pikkurikollisia ja jokainen virolainen puhuu mielellään suomea.

Paitsi että ei ole eikä puhu.

Viro on Itä-Euroopan ruma ankanpoikanen.

Virolaiset ovat lähin kansa, jota kohtaan suomalaiset uskaltavat tuntea ylemmyyttä. Kännissä tämä tyhmyys tiivistyy vastenmieliseksi käytökseksi, joka näkyy Viru-kadulla ja sen ympäristössä.

Tavallinen virolainen tuuppaa samaan aikaan puuta kaminaan ja kokkailee hyvää ja edullista lähiruokaa perheelleen.

Toissa jouluna siis tutustuin ja rakastuin nyky-Viroon. Ehkä juuri joulun aika ja halu kokea uusia asioita saivat ”Viron taian” hiipimään sydämeeni.

Ilmaisu Viron taika on kirjaani haastattelun antaneelta Simolta ja se on minusta hyvin osuva. Tuo taika on kuitenkin erilainen turisteille ja erilainen niille muutamalle tuhannelle suomalaiselle, jotka asuvat Virossa.

Turistit näkevät kodikkaat kahvilat, kohtuuhintaiset ravintolat, keskiaikaiset rakennukset ja taidokkaat käsityöt. Virossa asuville suomalaisille taas Virossa tärkeintä on sen eteenpäin menevä ilmapiiri, vapauden tunne ja elämän kokonaisedullisuus.

Tänne muuttanut naisyrittäjä Salla kertoi minulle, monien muiden tavoin, miten yrittäjälle on Virossa valtavasti mahdollisuuksia.

Kirjani jokainen haastattelu on tehty Virossa. Olen viime elokuusta lähtien asunut viikon, kaksi kuukaudessa Tallinnassa ystäväni luona ja tavannut ihmisiä heidän työpaikoillaan, kahviloissa, baareissa ja ravintoloissa - monia heistä yhä uudestaan.

Vaatii tiettyä rohkeutta, luonnetta ja isoja elämänmuutoksia muuttaa koko elämänsä ulkomaille. Vaikka Viro on lähellä, se on kuitenkin kaukana. Kieli pitää oppia, muuten jäät yksin.

Viro on minusta parhaimmillaan kova, mutta rehellinen. Se on Itä-Euroopan ruma ankanpoikanen, jolla on mahdollisuuksia kasvaa kauniiksi joutseneksi. Suomalainen unelma elää nyt Virossa!

Parasta olisi, jos Viron viemät –kirjani käynnistäisi muuttoliikkeen Suomesta Viroon. Ehkäpä Viron hallitus haluaisi sponsoroida kirjaa?

Timo Suutarinen kirjoittaa kirjaa Viroon muuttaneista suomalaisista.

Viikon vieras

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet