Ravintolat

T24 testasi: Alatskiven käsityöviinien vuoksi kannattaa matkustaa Peipsijärvelle saakka

Verkkolehti Tallinna24:n ruokakolumnisti Puolihalvaantunut kokki eli Juho Kääriäinen esittelee Tallinnan alati elävää ravintolatarjontaa omintakeiseen tyyliinsä. Tällä kertaa hän päätyi päämäärättömillä matkoillaan Peipsijärven rannalle, Alatskiven kylään käsityöviinejä maistelemaan.

Juho Kääriäinen

Meidän suomalaisten havahduttua Tallinnan ulkopuoliseen elämään Virossa, on myös tämä kokki armoitettu ulottamaan puolihalvaantuneet lonkeronsa aina Peipsijärven vesiin saakka. Alatskiven kylä on Peipsin rannoille Sipulitien varteen kehittyneen palvelukeskittymän kirkkain tähti. Keittäjää kiinnostaa tietysti alueen ruokatarjonta. Ilokseni pääsinkin toteamaan, että Peipsistä nostettu kuha todentotta päätyy lautaselle useammassa ravitsemusliikkeessä.

Riemunkiljauksia aiheutti puolestaan niiden ravintoloiden määrä, jossa kalanvalmistus on jotensakin ammattimaisissa käsissä. Poikkeuksena on ikävä kyllä, kylän kallein lafka, Alatskivi loss, joka tarjoaa näkemisen arvoisen kierroksen linna- ja kartanomiljöössä ja keittää päälle vielä kahvit päälle.

Ruoanlaiton suhteen siellä uskotaan vielä kuitenkin pakastimen parantavaan voimaan ja turistin paksuun kukkaroon. Mainioita lounas- ja illallispaikkoja ovat kuitenkin Mõisa Talli Pubi ja Kivi Kõrts. Jälkimmäinen ansaitsisi oman juttunsa, niin mainio oli miljöön ja ruokatuotteen suhde. Syytä on myös poiketa kapakan edessä sijaitsevaan telttakirppikseen, jota naapurin kukkakauppias pyörittää.

Pitkän ja hartaan lounaalla istumisen jälkeen oli viisaampi lähteä taas sovittelemaan jalkoja oikeaan järjestykseen.

Tähän sopiva ura löytyi kartanon mailta, missä muutaman kilometrin luontopolku esittelee Alatskiveä kauneimmillaan. Polun varrelta löytyy muinaisia linnoituksia, pieni järvi puolisukeltajineen ja pähkinäpuita. Loppupäässä on myös varsin hyvin varusteltu grillausalue, jossa oman läskin käristäminen käy.

Polun alkupäätä etsiessä kirjaimellisesti törmäsimme kylttiin ”Veinituba“. Lienee sanomattakin selvää, että suorittavaa alkoholismia ylläpitävä kehäraakki kokki kiinnostui kyltistä. Puutarhassa juttelivat kaksi vanhempaa rouvaa. Vanhempi rouva esittäytyi ja kertoi, että heillä on siinä kotonaan pikku ravinteli.

– Noh, olettekos auki?
– Koska tämä on meidän koti, niin ollaan auki aina kun ollaan kotona.
– Olisittekohan tunnin päästä kotosalla?
– Joo.

Noin 59 minuuttia ja 20 sekuntia myöhemmin tapitimme samassa paikassa aidan takana, kun edellä mainittu rouvashenkilö tuli avaamaan meille veräjää pihaan. Niin, tässä meillä on tosiaan oma viinimö.

Allekirjoittaneelle tuli uutena tietona, että Virossa tuotetaan omaa viiniä. Käsittääkseni Suomessa viiniä rypäleistä tehdään Olkiluodon lauhdutusveden laskualueella ja Fiskarissa, missä rypäleet tuodaan Itävallasta. Marjaviinejä tehdään, mutta ne ovat poikkeuksetta makeita viinejä. Kylli Must kuitenkin tuottaa jo Viron leveysasteilla viiniä rypäleistä, omenoista ja marjoista. Kyllin viinit ovat kuitenkin paljon kuivempia – pääruokaskaalaa.

Varsin viehättävästi retroillen sisustettu salonki kätki sisäänsä pienen viinitynnyreistä kasatun baarin, sohvaryhmiä ja vinyylisoittimella varustetun tiskijukan nurkkauksen. Sen enempää kursailematta Kylli alkoi kaadella näytteitä vasemmalta oikealle ja pojat kiltisti kulauttelivat ne kurkkuunsa. Kenties parin viinilasin vauhdissa meitä kestinnyt emäntä oli unohtanut perusvirolaisen jöröyden ja tykitti tietopakettia viineistä lasien täyttelyn lomassa.

Peipsin alueella lähes jokaisen torpan piha käsittää puutarhan omenapuineen, herukkoineen ja päärynäpuineen. Tuotantoa on yli omien tarpeiden. Kyläläiset kantavat kuuliaisesti ylijäämän Kyllille, joka miehensä kanssa paseraa hedelmät kahteen satalitraiseen tankkiin omassa keittiössään.

Vanha viininenä oli perin vaikuttunut viinien moniulotteisuudesta. Etenkin omena-kvinssi-valkoviini laitettiin jatkoon. Tuotanto kahdella tankilla on kuitenkin niin pientä, että tuotteita on vaikea markkinoida suuressa mittakaavassa. Mahdollisuuksia löytää Kyllin viinejä Alatskiven ulkopuolelta rajoittuu muutamiin ravintoloihin ja Tallinnan lähistöllä Viimsi Span valikoimiin.

Maistelujen jälkeen valittiin pari pulloa tuliaisiksi ja yksi pöydän somisteeksi salongin puolelle. Kylli viritti kiekon Rolling Stonesia soimaan ja sekös sai ukot harjoittamaan viihdyntää salin pöydässä. Polvea siirrellessä puolelta toiselle Jaggerin Mickin raakkuessa sympatiaa näille piruille, jäi harmittamaan ainoastaan se, että paikalle löydettiin vasta reissun ehtoopuolella.

Alatskivi Mõisamaitsed
Hirveaia 4, Alatskivi
Puh. +372 5740 0987
[email protected]
Viitteelliset aukioloajat klo 12.00-19.00
Ryhmille varattava aika etukäteen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

T24 testasi Jõhvin ravintolatarjontaa – Mimino tarjoaa kelpo georgialaista ruokaa1.9.2019 07.15
T24 testasi Tallinnan puhutuimman ravintolan – Miltä maistui zero waste -konseptiravintolassa?16.8.2019 13.56

Etusivulla nyt

Uusimmat: Ravintolat

Luetuimmat

Uusimmat