Puheenaihe

Harrastuksena joukkohaudat – Synkkä turisti voi matkustaa kauaksi karmean kohteen perässä

Normandiassa on paljon muistoja vuoden 1944 tapahtumista.

MostPhotos

Kaikki eivät kaipaa lomaltaan aurinkoa tai edes rentoutumista. Jotkut matkailijat suuntaavat mielummin paikkoihin, jotka huokuvat synkkyyttä ja jopa kuolemaa. Yksi heistä on helsinkiläinen Lenina Rautonen, 57.

– Olen koko aikuisikäni ollut kallellani synkkiin kohteisiin, Rautonen kertoo.

Rautonen harrastaa synkkää turismia. Hän kiertää lomillaan paikkoja, jotka ovat nähneet kuolemaa, katastrofeja ja sotaa. Suurimman osan matkoistaan hän tekee yksin, sillä matkaseuraa on vaikea löytää.

– On inspiroivaa liikkua paikoissa, joissa on tietty jännite ja joissa tietää samalla olevansa turvassa.

Matkoillaan Rautonen on ehtinyt käydä muun muassa kahdesti Auschwitzissa ja Tšernobylissä. Viime vuosina kohteet ovat kuitenkin muuttuneet niin valtavirraksi, että kolmatta kertaa hän ei enää niihin aio matkustaa.

Enemmän Rautosta vetävät puoleensa tuntemattomammat kohteet.

– Minua kiinnostaa historia ja erityisesti talouden historia. Käyn katsomassa paljon sellaisia kohteita, joissa on nähtävissä yhteiskunnan rakennemuutos, Rautonen kertoo.

Esimerkiksi hylättyjä kaupunkeja on ympäri maailmaa. Niissä aika tuntuu pysähtyneen. Ihmiset jättävät jälkeensä paljon tavaraa, josta voi yrittää päätellä, millaista väkeä paikassa on asunut.

– Mielikuvitus alkaa laukata, kun näen esimerkiksi vanhan julisteen ilmoitustaululla. Alan miettiä, millaista elämää siellä on mahdettu elää.

Norjan Huippuvuorilla sijaitsevaa, nyt jo hylättyä kaivoskaupunkia Pyramidenia hän kuvailee sanalla ikoninen.

Synkkään turismiin, kuten kaikkeen matkailuun, liittyy eettisiä ongelmia. Matkat voivat kohdistua vaikka kansanmurhan tapahtumapaikoille tai hautausmaille, jolloin vaaditaan erityistä hienotunteisuutta.

Kaikissa paikoissa esimerkiksi kuvaaminen ei ole suotavaa.

– Vaikka kaikkien turistien pitäisi aina osata käyttäytyä, tällaisessa matkailussa kunnioittava käytös on erityisen tärkeää. Täytyy muistaa, että nämä paikat eivät ole mitään teemapuistoja, Rautonen sanoo.

5538631-n.jpg

Puolassa sijaitseva Auschwitz on nykyisin museo ja Unescon maailmanperintökohde. Kuva: Juha Rika

 

Välillä Rautonen potee huonoa omatuntoa matkustamisen ilmastovaikutuksista. Mikäli oma hiilijalanjälki ahdistaa, hän muistuttaa, että synkkää turismia voi harrastaa myös kotimaassa.

Rautonen vinkkaa esimerkiksi Tammisaaressa, nykyisen Raaseporin alueella, sijaitsevasta Dragsvikin kasarmialueesta, jossa toimi sisällissodan aikana pahamaineinen vankileiri. Vankileirin peruja on myös alueella sijaitseva Suomen suurin, noin 3 000 ihmisen joukkohauta.

Virossa ja Venäjällä asunut Rautonen on matkustanut paljon entisen itäblokin alueella.

– Baltiassa on useita KGB-museoita. Niissä ymmärtää aivan toisella tavalla sen, miksi ihmiset eivät kapinoineet enemmän hallintoa vastaan, Rautonen sanoo.

Erilaisiin, synkkiin kohteisiin matkustaminen on Rautosen mukaan silmiä avaavaa. Harrastus on tuonut mukanaan lisää ymmärrystä ihmisistä ja maailmasta.

– Tämä on ikuista oppimista. Esimerkiksi Normandian maihinnousun tapahtumapaikoilla vierailu oli valaisevaa. Olen opiskellut toisesta maailmansodasta paljon siellä käymisen jälkeen, Rautonen selittää.

Mieleenpainuvinta kohdetta kysyttäessä Rautonen ei mieti kauan.

– Leviathan-elokuvasta tunnettu Teriberkan kylä Kuolan niemimaalla oli sykähdyttävä.

Jäämeren rannalla sijaitseva lähes tyhjä kylä oli yhtä aikaa surullinen mutta myös yksi kauneimpia synkkiä kohteita, joissa Rautonen on käynyt.

Suuresta kalatehtaasta, joka aikanaan tarjosi työpaikan paikallisille, on jäljellä enää lahonneita kalastusaluksia.

Kirjoittaja: Laura Läspä

Vinkit

Kotimaan tärpit

Seilin saari

Dragsvikin kasarmialue

Turun linnan kauhukierrokset

Katajanokan ja Kakolan vankilat

Kyllikki Saaren suohauta

Bodominjärvi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat