Ravintolat

T24 testasi: Mantel & Korsten on Kadriorgin kehuttu kortteliravintola

Verkkolehti Tallinna24:n ruokakolumnisti Puolihalvaantunut kokki eli Juho Kääriäinen esittelee Tallinnan alati elävää ravintolatarjontaa omintakeiseen tyyliinsä. Tällä kertaa hän vieraili Kadriorgissa sijaitsevassa ja paljon kehuja saaneessa Mantel & Korsten -ravintolassa.

Juho Kääriäinen

Korsten tarkoittaa suomeksi korsteenia, eli piippua. Isoäitini tapasi sanoa, että ”polttaa kuin korsteeni”. Pikkupojan mielessä tämä korsteeni oli tupakkimiehiä pahimmasta päästä.

J. Poskan varrella seistä tönöttää viehättävä vihreä puutalo, josta pojottaa valkoinen muurattu korsteeni. Kokonaisuus tuo mieleen jonkin Keski-Siperian datšan. Viime keväänä talo sai uudet asukkaat. Ravintola Moonista ja Kolm Sibulat -ravintolasta tunnetut ”kolme sipulia”, Roman Zaštšerinski, Igor Andrejev ja Jana Zaštšerinski, kantoivat tuhkat ulos manttelista ja alkoivat lämmittää pajaa.

Huhtikuussa avautui kolmikon kolmas ravintola Mantel & Korsten.

Puolihalvaantuneella kokilla oli etuoikeus päästä jututtamaan chef Roman Roman Zaštšerinskia Kolm Sibulatin tiloissa samoihin aikoihin kuin J. Poskalla ovet aukesivat. Kun hyväksi havaittu ravintola Moon on vetänyt asiakkaita puoleensa jo vuosia ja muodostanut oman kantiskuntansa, Kolm Sibulat valittiin Silverspoon-palkinnon toimesta Viron parhaaksi gastropubiksi. Nimitys yllätti omistajat, sillä itse he pitävät ravintolaansa enemmän bistrona kuin pubina, vaikka olutkellarin ruuti kuivaa onkin.

Näitä taustoja vasten lompsin, vaimo käsipuolessa, tutustumaan mitä Poskan korsteenin juurella oikein puuhataan. Illan kähmässä ravintolan suuaukko niukasti valaistulla pihalla tarjoaa erikoisen siirtymän kolean kostealta kadulta lämpimään valoon ja ihmishälinään.

Mantel & Korsteenin ruokailutilaa kuvannee parhaiten sana ”tupa”. Matalakattoinen sali on vaalean puupanelointinsa ansiosta edelleen tilavan oloinen. Asiakaspaikkoja on noin 65. Seinät on pitkälti jätetty valkoiselle rappaukselle, mikä ei ikävä kyllä auta akustiikan kanssa. Lauantai-iltana kello seitsemän tupa on melkoisen meluisa. Toisaalta pöytien täyttyessä asiakkaista lähtevä taustamelua tarjoaa intiimiyttä omalle pöytäkeskustelulle, eikä älämölö pääse häiritsemään pöydän yli käytyä keskustelua.

Omistajakolmikon tausta on fine dining -ravintoloissa, kuten Tchaikovskyssa ja Ö:ssä. Mantel & Korsteenin menu on yllättäen melko välimerellinen. Listalla on miekkakalaa, hanhenmaksaa, lammasta, tonnikalaa ja tietysti myös ankeriasta. Ravintola valmistaa itse pastansa ja leipoo leipänsä.

Viehättävä assistenttini löytää listalta oitis Buffalo-mozzarellaa sekä rib-eye -pihviä. Itse joudun hieman pettymään, sillä illan ensimmäinen aalto on syödä nassuttanut keittiön hanhenrintareservin. Tilaan georgialaisittain maustettua lammaskeittoa ja tonnikalaa.

Viinilistaa silmäillessä esiin pompsahtelee muutamia tuttuja tuottajia. Ilokseni huomaan opiskelijaystävällisen hinnoittelun, vaikka tarjolla on myös hiukan kalliimpia klassikoita. Oma menukokonaisuutemme sekä vuodenaika huomioon ottaen päädymme pulloon itävaltalaista Claus Preisnerin Kieselstein zweigeltia (2016). Pöytäämme äidillisellä lämmöllä luotsaava Laura-Maria Puju annostelee meille koekaadon: purppuraa ja loppusyksyn käännettyä lehtikasaa. Aijai!

Alkuruoka mozzarella tarjoillaan tomaatti-chutneyn ja baba ganoushin kanssa. Outoa tästä babasta tekee se, että se ei maistu lainkaan pääraaka-aineelleen munakoisolle. Rakenne on sekin kinuskimainen. Päällimmäisenä makunystyröihin tarttuu tatti ja pussinuudelin esanssi. Jään pohtimaan onko rakenne saatu aikaan ajamalla munakoison sekaan nuudelia. Toisinaan näin toimitaan esimerkiksi gnocchien kanssa. Lammaskeitto on herkullista. Pöydän yli tarjottuja maistiaislusikoita alkaa kertyä mittariin.

Assarin mielestä liemen maku kuljettaa Nepaliin – siis hyvällä tapaa.

Ovipumppu näyttää käyvän tasaisen tappavaan tahtiin ja pöydät ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole ainuttakaan lautasta edessä. Salihenkilökunnan liikkeistä ja otsalle kerääntyvistä hikikarpaloista voi päätellä, että seuraavan tunnin aikana veri punnitaan. Verrattain pienessä keittiössä käy sielläkin vilske. Toisaalta keittiön komentajan Jüri Vainkülan charmantista olemuksesta luukulla ei voi aistia minkäänlaista epävarmuutta.

Pääruoat tupsahtavat keittiöstä pöytään. Rib-eye on pehmeää ja sen söisi vaikka lusikalla. Annos on myös yksinkertaisuudessaan kaunis. Oikeastaan harmittaa vain se, että tämä läskikimpale on pitänyt Argentiinasta asti rahdata. Ilmeisesti paikallinen on Virossakin liian kallista. Hiukan samasta vaivasta kärsii tonnikala. Intian valtamerestä pyydetty pihvi on hyvin valmistettu ja grillissä viimeistellyt pinnat antavat miellyttävän säväyksen muuten neutraalin makuiseen kalaan. Maantietoa pohtiessa voi tietysti aina kysyä itseltään, oliko pakko tilata jotain, mikä ei nouse lähijorpakosta.

Asiakas voi aina äänestää valinnoillaan, mitä ravintolan listalle jää.

Asiakaskunta Mantel & Korsteenissa on nuorehkoa. Tämä miellyttää varmasti sikariporrasta. Huhun mukaan, kun nuoret jupit käyttävät mielellään vanhaa kaartia enemmän rahaa ravintolohin. Huomionarvoista onkin, että lähes poikkeuksetta pöytien reunalla seisoo viinipullo. Toisinaan sommelier joutuu jopa tarttumaan shakeriin baarin puolella ja ravistelemaan aperitiiveja.

Tilaamme jälkiruoaksi vielä sitruunapiirasta. Jostain syystä monessa leipomossa on tapana tarjoilla vastaavien sötkötysten kanssa raakaa, vatkattua valkuaista, mikä on sitten esteettisistä syistä poltettu toholla. Tällä kertaa keittiön pastry chef on kuitenkin valmistanut siitä italianmarenkia. Lopputulos on sekä silmää että suuta hivelevä. Kiiltävään marenkiin ja äkkimakeaan piiraaseen on hyvä lopettaa, kun pääsee vielä omin jaloin kotiin.

Neiti Puju, joka kyllä ansaitsee täyden kympin pöytämme luotsaamisesta, saattelee meidät naulakolle. Jälkiruoan aikana kiire alkoi salissa helpottaa. Hetkenä muutamana baaritiskin taakse kerääntyi henkilökuntaa vetämään henkeä ja huulilta oli helppo lukea viesti: ”selvittiin!”.

Mieltä lämmittää nähdä motivoituneita työntekijöitä, jotka lauantai-illan perus ”kasin purjeen” aikana jaksavat hymyillä ja paukuttaa määrätietoisesti duunia. Käsittääkseni joka ilta on kuitenkin töistä kotiin päästy. Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

Mantel & Korsten, Poska 19a, Tallinna

 

Etusivulla nyt

Uusimmat: Ravintolat

Luetuimmat

Uusimmat