Ravintolat

T24 testasi ravintola Korstenin: välimerellinen menu ja maltillisesti hinnoiteltuja viinejä

Verkkolehti Tallinna24:n ruokakolumnisti on Puolihalvaantunut kokki eli Juho Kääriäinen, joka esittelee Tallinnan alati elävää ravintolatarjontaa omintakeiseen tyyliinsä. Tällä kertaa testivuorossa oli Kulttuurikattilan kupeessa sijaitseva brasserie Korsten – Armatus & Hea Toit.

Korsten Armastus & Hea Toit

Tallinnassa satoi joulukuisena tiistaina vaihteen vuoksi vettä. Jäimme sporasta Linnahallin pysäkillä ja otimme suunnaksi korsteenin Põhja puiesteella. Vanhan savupiipun juurelle on pesiytynyt nuoren Andres Nirodan luotsaama brasserie Korsten – Armatus & Hea Toit. Ravintolan tiloihin täytyy kulkea kahden salamyhkäisen eteisen läpi ja laskeutua tiiliholviin ennen kuin saapuu tyylikkääseen vastaanottoaulaan. Perillä paljastui Korstenin tyylikäs ravintolasali ja tiistai-illaksi ihan kelpo pöhinä.

Meistä salin ovella kopin otti ykköstarjoilija Gregor. Rouva sai valita pöydän. Kävin viemässä palttoot henkariin ja pöytään palatessa oli vesi kaadettu lasiin, menut pöydässä ja vaimo sormeilemassa viinilistan antimia.

Menusta huokui välimerellisen brasseriin henki. Rapua, ostereita, punakampelaa, naudan flankkiä, entrecôta ja karitsaa. Keittiötä komentaa virolainen Jaanus. Listalta löytyy myös, Suomeenkin hiljalleen rantautuva, sushin kilpailija ramen-keitto.

Viinilista tarjosi sangen maltillisia hintoja, kuten DOCG Prosecco 24 euroa pullo ja viinejä vanhasta maailmasta. Huomasin ilokseni Portugalin vahvan esiintymisen listalla. Maa tuottaa hintalaatusuhteeltaan melko kelvollisia tuotteita. Listan suunnittelusta vastasi yksi Viron huippusommeliereista Kristjan Markii. Kaikin puolin henkilökunnasta korostui iloisuus sekä innostusta omaa ammattia kohtaan. Kun ravintolan henkilökunta aktiivisesti syö ulkona, se on väistämättä hyvä merkki.

Kokki, joka ei syö ulkona on kuin kirjailija, joka ei lue.

Alkuruoan rapu ja lohi tarjottiin taskuravun kuoresta. Hauska, vaikka hieman epäkäytännöllinen. Maut olivat kuitenkin kohdallaan ja viinilasiin ilmestynyt Villa Bizzarrin Pecorino säesti kokonaisuutta hyvin. Vastapuoli lapioi ramenia kulhosta. Siitä kaksi sanaa: miso ja IPA, eikä siihen muuta tarvitakaan. Komentaja Jaanus ehti kiireiltään käydä pöydässä toivottamassa meidät tervetulleeksi ja pyysi pistäytymään kaikkein pyhimmässä ruokailun päätteeksi.

Pääruoaksi keittiö valmisti naudan flänkin ja karitsaa. Proteiinipuoli oli hyvin hallussa ja kypsyys kohdillaan. Minua hiukan risoo tryffeliöljyn käyttö perunapyreen seassa. Peukkua täytyy näyttää kuitenkin keittiön vaivannäöstä valmistaa frittisipuli itse, etenkin kun sipuli oli yhä rapeaa.

Pyysimme pientä taukoa kahden ensimmäisen jälkeen. Ramenin syönnissä tulee väistämättä hiki, vaikka mihinkään Tokyon ramen-baarien kaltaisiin maiskuttelusuorituksiin emme yltäneetkään. Käsittääkseni ramenia syödessä kuuluisi päästellä pärskäytyksiä, joiden asiaan vihkiytymätön saattaisi kuvitella kantautuvan vesinokkaeläimen ja puolisukeltajan parittelusta.

Erätauolla Gregor otti vapaudekseen täytellä kahta molemmin puolin ilmestynyttä goblettia ensin ranskalaisella ABK6:lla ja sitten coravinin kautta lasketulla Quinta Novan portviinillä. ABK6 oli minulle uusi tuttavuus. Rypäleviiniä oli leikattu 10-vuotiaalla omenaviinillä. Maku oli hieman calvadosta muistuttava ja raikas reilumman alkoholisisällön vuoksi.

Jälkiruoaksi pöytään lässähti gorgonzola crème brûlée ja suklaakakkua. Gorgonzola teki vanukkaan rakenteesta venyvän. AKB6 taivutti jälkiruoan rasvaisuutta kuten naista: elegantisti, mutta määrätietoisesti. Suklaakakku taas oli tuhtia tavaraa. Kaksi hillottua kumkvattia raikastivat palettia, mutta ilman portviiniä kakku olisi ollut pääruoan päälle aika karkeaa sepeliä. Toisaalta viini toimi loistavasti suklaan kanssa.

Kävimme äimistelemässä vastikään remontoitua keittiötä. Hellapiisi hohkasi uutuuttaan ja kaikenlaisia kokin märkiä päiväunia oli rempan yhteydessä ilmestynyt hyllyille. Keskustelimme tulevasta kesästä ja mahdollisuuksista ohjata Tallinnan lautalta tulevia gastroturisteja satamasta Korstenin terassille. Ravintola oli saanut luvat rakentaa satapaikkaisen terassin rakennuksen päähän, mihin aurinko paistaa kesällä ylimääräisen kuusi tuntia. Ottaen huomioon lauttojen ruoan laadun, ei Korstenin pelinavaus kuulostanut lainkaan hassummalle.

Tallinnan keskustasta ravintolaan pääsee raitiovaunuilla 1 ja 2, lähin pysäkki on Linnahall. Tallinnan matkustajasatamasta sinne kävelee vajaassa 10 minuutissa.

Ravintola Korsten Armastus & Hea Toit, Põhja puiestee 27a, Tallinna

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Ravintolat

Luetuimmat

Uusimmat