Minun Tallinnani

Talsinkilaistoimittaja Terhi Pääskylä-Malmström: ”Kaikki alkoi päiväristeilystä Tallinnaan vuonna 1996”

Helsingin ja Tallinnan väliä säännöllisesti suhaava ja itseään talsinkilaiseksi eli sekä helsinkiläiseksi että tallinnalaiseksi kutsuvat toimittaja-kirjailija Terhi Pääskylä-Malmström kävi Tallinnassa ensimmäisen kerran jo 20 vuotta sitten.

Triin Peterson

− Viime vuonna tuli 20 vuotta täyteen ensimmäisestä Tallinnan-reissustani. Se oli klassinen päiväristeily Tallinnaan. Innostuin kaupungista heti ja kielistä kiinnostuneen lukiolaisena viehätyin myös Viron kielestä, Terhi muistelee ensimmäistä reissuaan Suomenlahden toiselle puolelle.

Todellinen Viro-innostus Terhiin iski vuonna 2003, kun hän vieraili Tartossa opiskelijakavereiden kanssa tutustumassa paikallisen yliopiston fonetiikan opiskeluun.

− Opiskelin silloin Helsingin yliopistossa puheviestintää ja fonetiikkaa. Viron kieli vaikutti niin kiinnostavalta, että päätin heti Tarton reissun jälkeen mennä yliopistolle viron kielen kurssille. Innostuin sen opiskelusta niin, että olin vähällä vaihtaa pääainetta. Opinnot olivat kuitenkin niin loppusuoralla, etten kehdannut sitä tehdä, Terhi naurahtaa.

Viron kielen opiskelujen myötä Terhi kävi Virossa entistä useammin ja osallistui Tarton yliopiston kesäkursseillekin kartuttaakseen kielitaitoaan. Näillä reissuilla hän nautti paikallisesta kulttuuritarjonnasta ja sai virolaisia ystäviäkin.

Vuonna 2008 Terhi etsi itselleen uutta työtä, kun kuuli, että Suomen suurlähetystöön Tallinnaan haettiin konsulivirkailijaa.

− En tiennyt yhtään, mitä konsulivirkailija tekee, mutta päätin hakea paikkaa ja sain sen. Työtäni oli huolehtia Viron ja Suomen välisestä byrokratiasta sekä auttaa hätään joutuneita suomalaisia takaisin kotimatkalle.

Ura lähetystössä jäi vain vuoden mittaiseksi, sillä Terhille tarjottiin töitä Suomessa. Työtarjouksen houkuttelevuutta lisäsi se, että Terhin mies Atte asui Suomessa.

− Olin ajatellut olevani Tallinnassa hiukan pidempään, mutta työ Suomen Viro-yhdistysten liitossa vaikutti kiinnostavalta ja päätin palata Suomeen.

Paikka liitossa oli äitiysloman sijaisuus, joten pian Terhi oli taas etsimässä uutta työtä.

− Selasin MOL:in sivuja ja totesin, että pätkätöitä on nyt tehty riittävästi. Kun mitään vakituista paikkaa ei ollut tarjolla, päätin perustaa oman yrityksen. Vanhempani olivat kioskiyrittäjiä ja olin aina sanonut, etten ryhdy yrittäjäksi, mutta niin vaan kävi.

Terhi on nyt kohta seitsemän vuoden ajan tehnyt oman yrityksensä kautta toimittajan, kääntäjän, sisällöntuottajan ja kirjailijan töitä. Asiakkaita on molemmin puolin Suomenlahtea. Suomessa Terhin ajasta vievät suuren osan eri alojen ammattilehdet. Virossa hän kirjoittaa muun muassa Oma Maitse- ja Eesti Päevaleht -lehtiin. Lisäksi hän kirjoittaa juttuja Tallinna24-verkkolehteen ja tekee Terhinaattorin Tallinna -ohjelmaa Tallinnan suomenkieliseen SSS-radioon.

− Käyn Tallinnassa yleensä pari kertaa kuukaudessa ja sen takia myös oman asunnon hankkiminen kaupungista on suunnitteilla, Terhi toteaa.

Suomalaisessa ja virolaisessa yrityskulttuurissa on Terhin kokemuksen mukaan eroja, jotka näkyvät erityisesti yksityisyrittäjän työssä.

− Virolaiset ovat nopeampia ja heräävät asioihin viime hetkellä. Niinpä heidän on vaikea ymmärtää, jos yksityisyrittäjän aikataulut ovat täynnä seuraavat kaksi viikkoa. Lopputulos on suomalaisissa ja virolaisissa projekteissa erilaisista aikatauluista huolimatta kuitenkin samanlainen.

Terhi sukkuloi sekä Virossa että Suomessa sujuvasti jo useamman vuoden kokemuksella, eikä kaipaa kahden maan arkeensa isompia muutoksia.


− No tunneli Helsingin ja Tallinnan välille olisi kyllä kannatettava vaihtoehto. Se toisi vuorokauteen lisää työskentelytunteja, eikä aina olisi pakko kulkea välimatkaa laivoilla. Vaikka laivojen palvelut ovat hyvät ja työntekokin onnistuu, niin kyllä tuohon risteilemiseen jossain vaiheessa vähän kyllästyy.

Ainoa asia, mikä Terhiä Virossa ihmetyttää, on virolaisten kova pelko pakolaisia ja erilaisuutta kohtaan.

− Tuskinpa virolainen elämänmuoto on konkreettisesti uhattuna muutaman kymmenen pakolaisen takia. Toisaalta, Viro on ollut miehitettynä useamman kerran, joten virolaisten varovaisuus on myös ymmärrettävää.


Tässä ovat Terhi Pääskylä-Malmströmin lempipaikat Tallinnassa

Vanha kaupunki on jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole. Minulla on onneksi aina joku syy käydä vanhassa kaupungissa. Jos ei muuta, niin asiakkaani ravintola Maikrahv ja ravintola La Bottegassa työskentelevä ystäväni Ene.

Kalamaja. Yksi ystäväni vei minut aikoinaan ensimmäisen kerran Kalamajaan ja sinne sydämeni jäi. Sieltä varmaan joskus hankin myös sen kakkosasunnon. Lisäksi Kalamajassa on paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita.

Must Puudel -kahvila. Tallinnan kahvilat ovat toimistoni kaupungissa käydessäni. Must Puudel -kahvila on kiva etätyöpaikka.

Viinikauppa Veinihaldjas. Ystäväni viinikauppa Nõmmen kaupunginosassa. Sieltä minä kannan viiniä Suomeen ja kannan samalla korteni kekoon Tallinnan viiniturismin hyväksi.

Ravintola Maikrahv. Vierailen ravintolassa säännöllisesti sekä työn että huvin merkeissä. Ravintola on asiakkaani, mutta käyn siellä paljon myös syömässä ja nauttimassa konsertti-illallisista.

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Minun Tallinnani

Luetuimmat

Uusimmat