Neukku-Tallinna top 5 – ”Ulkoasua freesataan – mutta sisällä jatkuu entinen meininki?”

LInnahallin kohtalo on avainkysymys Tallinnan koko satama-alueen kehittämisen kannalta.

Albert Truuväärt

Vaikka Tallinnaan on viime vuosina paljon rakennettukin, on se monilta osin yhä varsin neuvostoliittolainen kaupunki. Sen kaupunkirakenne on hajanainen, mihin suuri tai suurin syypää ovat leveät neukkuhenkiset uulitsat, tai bulevardit, jotka halkovat kaupunkia.

Neuvostoliiton aikaisia yksittäisiä rakennuksia Tallinnassa on paljon – joku voisi todeta, että ilahduttavan paljon, sillä kaikki neukkuarkkitehtuuri ei suinkaan ollut roskaa.

Tallinnassa onkin vihdoinkin alettu ymmärtää, että myös neukkurakennuksilla on historiallista ja kulttuurista arvoa, eikä niitä kannata kaikkia tuomita ja purkaa suoralta kädeltä. Esimerkiksi Valuuttakauppa, Tarton maantiellä, on hieno punatiilirakennus 1980-luvulta, jonka tilalle halutaan nyt rakentaa korskea pilvenpiirtäjä.

Sen muuten rakensivat suomalaiset, mikä näkyy työnlaadussa. Tiilien latojilla on ollut käytössään vatupassi, ja he ovat tyytyneet ryyppäämään eväidensä päälle maitoa.

T24 esittelee tässä viisi, tai oikeastaan kuusi, neuvostoliittolaisen arkkitehtuurin omanlaistaan helmeä Tallinnassa. Tallinna on pieni kaupunki, jos jätetään lähiöt laskuista, joten nämä helmet ehtii hyvin kiertää katsomassa yhden ainoan päivän aikana.

Linnahall (1980). Linnahallin kohtalosta on riidelty Tallinnassa jo ainakin neljännesvuosisata – ja riidellään vieläkin. Se on omaperäinen, massiivinen aikansa monitoimitalo, joka valmistui satama-alueelle vuoden 1980 olympialaisiin. Nyt se on resuinen ja suurelta osin tyhjä, mutta yhä vain vaikuttava ja omalla tavallaan romanttinen rakennelma ja Tallinnan käyntikortti. Tuleeko siihen kongressikeskus vai kasino vai asuntoja, vai ei mitään? Who knows?

Kaikki neuvostoliittolainen ei ole roskaa.

Valuuttakauppa (1982). Tämä rakennus aiotaan tosiaan moukaroida maan tasalle, jotta tilalle voitaisiin rakentaa 42-kerroksinen pilvenpiirtäjä. Valuuttakaupan rakennus on ikkunattomuudessaan synkkä ja uhkaava, mutta ehkä juuri siksi niin ainutlaatuinen ja vaikuttava.

Ulkoministeriö (1968). Islannin aukion toritalo edustaa neuvostolittolaista 60-luvun modernismia ja sitä käyttää nykyään Viron ulkoministeriö. Alkujaan se rakennettiin kommunistiselle puolueelle. Rakennusta on freesattu useaan otteeseen ulkoa päin, mutta paikallinen vitsi kuuluu, ettei sen sisällä ole tapahtunut juurikaan muutoksia. Muita Tallinnan neukkuaikaisia tornitaloja ovat hotellit Viru ja Olümpia, ihan siinä lähellä.

Tartu maantee 24 (1954). Tämä Tallinnan Stockmannia vastapäätä sijaitseva ”torttumainen” asuinrakennus on merkittävä siksikin, että sen katolla kohoaa Tallinnan viimeinen punatähti. Talo valmistui vuosi Stalinin kuoleman jälkeen, mutta edustaa silti Tallinnan ”Stalinin aikaista arkkitehtuuria”. Talossa on usein myytävänä asuntoja, joten siitä vaan ostamaan.

Maarjamäen sotamuistomerkki (1960, 1975). Tämä mahtava rakennelma löytyy kaupungin ja Piritan väliseltä tieltä. Lopullisen asunsa se sai 70-luvun puolivälissä, kun siitä muokattiin natseja vastaan 1941 taistelleiden neuvostoliittolaissotilaiden muistomerkki. Tästä kaksiosaisesta ja omalla tavallaan vaikuttavasta ”sillasta Suomeen” on väännetty Tallinnassa niin monta vitsiä, ettemme viitsi tässä alkaa niitä toistamaan. Käy itse katsomassa.

Lasnamäe (1978 - ). Ylväimpien neukkuperiaatteiden mukaan suunniteltua Lasnamäen monsterilähiötä alettiin rakentaa 70-luvun lopussa, ja työt jatkuvat yhä. Lasnamäellä asuu melkein kolmasosa tallinnalaisista, joten jotain perin hyvääkin siinä on oltava. Onhan?

Written by:

Sami Lotila

Ota yhteyttä

Lisää aiheesta

Tallinnaan uusi 42-kerroksinen pilvenpiirtäjä – mutta onko se korkeampi kuin Helsingin Kalasataman Redi?Kasino? Konserttihalli? Asuntoja? – Tallinnan Linnahallin kohtalo ratkeaa ensi viikolla?Suomalaiset ymmällään: mikä on Tallinnan pääkatu? Ei mikään?Oho, missä Viru? Tältä näytti Tallinnan keskusta ennen Viru-hotellia

Helsingin Uutiset - puheenaiheet

Iltamakasiini Twitterissa